sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tässä minä, jotenkin tyhjänä ja silti niin täynnä elämää!

Viikonloppu meni... istuin ja makasin, tietokone nenän edessä... kirjoitin näyttööni liittyvän raportin puhtaaksi... viimeistelin yhden korvaavan tehtävän... muokkasin ja muotoilin... kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudelleen... sanoin jotain ja muokkasin sitä uudelleen... tunsin etten ikinä saa sanottavaani sanotuksi ja sitten tunsin ettei mikään sanomani riitä mitenkään... olin tyytyväinen ja tyytymätön...

Kaiken tämän päätteeksi klikkasin lähetä ja sinne se meni! Minun valmistumiseni ravintovalmentajaksi on jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan ja silti olen epävarma siitä valmistunko ikinä! Jotenkin on tyhjä olo. Ajatus - tässäkö se nyt oli?- kalvaa mieltä, vaikka tiedän ettei se siinä ollut! Ja vaikka tiedän tämän olevan ammatti missä ei IKINÄ tule olemaan valmis! 

Aloitin eilisen aamun rauhallisesti ja kävin ihanassa kasvohoidossa, olin omasta mielestäni TODELLAKIN ansainnut sen. En muista milloin olisin ollut niin rentoutunut kuin Day Spa Fresh:n Nellin käsittelyn jälkeen. Tämä hemmottelu tuli minulle todelliseen tarpeeseen ja oli ihana aloittaa kirjoittaminen rentoutuneena ja etenkin niin, että oli saanut häivytettyä kaikki muut huolet mielestään.



Eilen lapset lähtivät anoppilaan yökylään, jotta minä sain kirjoittaa ja viimeistellä työni kaikessa rauhassa. Tulihan se toki tarpeeseen muutenkin, oli ihana istua illalla hetki Tonin kainalossa ja nukkua yö heräämättä mihinkään. Mikä on sinällänsä outoa minulle, kun yleensä herään ainakin kerran yössä ihan muuten vain... siksikin tänä aamuna oli mielettömän pirteä olo. Kait se stressi osaltaan jo eilen purkautui kun sai asiat paperille jonkin asteiseen järjestykseen. 

Tänään viimeistelin työn ja jätin sen vielä hetkeksi hautumaan (luin sen illansuussa vielä kerran ja sitten vasta olin valmis lähtykseen). Lähdettiin käymään hieman kaupoilla, mistä matkaan tarttui pikkujoulumekkonen... minun tämän vuoden pikkumusta, mikä pääseekin jo ensi keskiviikkona tositoimiin Huumalla vietettävän naisten illan tiimoilta.









Mun uudet rakkaudet!

Viikonloppuun on mahtunut paljon tunteita... jotenkin tämä kirjoittaminen on saanut mut tunteiden valtaan! Siis ei itse se kirjoittaminen, vaan se, että olen tajunnut mitä kaikkea tämän kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut. Olen mennyt töihin Huumalle, aloittanut opinnot... ja nyt olen lähellä niiden loppua. Olen löytänyt itseni ja intohimoni takaisin. Olen kerryttänyt kaikkien kokemustan kautta itsevarmuuttani ja antautunut kaikkeen täysillä. Olen huomannut, että haluan pistää itseni likoon ja olen valmis tekemään paljon töitä, niin virallisesti töitä kuin töitä itsenikin kanssa. Olen valmis laittamaan kaikkeni peliin, jotta voin tehdä ja toimia intohimoisesti! Tahdon oppia lisää ja kehittää itseäni sekä ammatillisesti, että myös henkilökohtaisella tasolla. Haluan nauttia ja elää täysillä!

4 kommenttia:

  1. <3 Noi kengät! Ja sinä näytät todella hyvältä!
    Mulla on vielä pitkä matka tuohon ja on niin kiva lukea näitä toisten ihmisten kokemuksia ja nähdä kuvia kuinka on muuttunut ja etenkin lukea siitä miltä se tuntuu pään sisällä kun muuttuu :) Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!

      Mulle itselleni tuo pään sisällä tapahtuva muutos on NIIN suuri osa tätä koko muutosta, että tuntuisi huijaukselta olla jakamatta näitä tuntoja. :)

      Poista