Ihanan kamala ja kamalan ihana!

Foam Roller!

Tämä pyöreä pötkylä on yksi maailmankaikkeuden kamalimmista kidutusvälineistä! MUTTA silti se vaan tekee hyvää ja on ihana. Foam Rollerin avulla saat rullailtua kroppaa auki ja käytyä läpi kokonaisvaltaisesti koko kropan. Foam rolleria voit käyttää ihan milloin vain, ennen treeniä tai treenin jälkeen, se toimii myös ihan sellaisenaan ilman mitään muuta treeniä.

Tämän värkin teho perustuu lihaskalvojen jännityksen laukaisemiseen. Tämä lihaskalvohan ihmiseltä löytyy jokaisen lihassukkulan, verisuoniston ja hermojen ympäriltä. Ilman tätä lihaskalvoa liikkuminen olisi mahdotonta. Tästä syystä onkin hyvä pitää huoli myös tästä lihaskalvosta. 

Millaisia liikkeitä FoamRollerilla sitten voi tehdä... Oikeastaanhan sillä voi rullailla vaikka mitä ja vaikka miten, vain oma mielikuvitus on rajana. Mutta tässä nyt ihan esimerkkinä muutamia mun henkilökohtaisia suosikkeja:

Etureidet

Pakara ja reiden sivu

Yläselkä

Alaselkä

Sääri

Hauis

Ojentajat

Myös kyljet tuntuvat rollaillessa melko messeviltä! ;) Tuollaisen rullailun jälkeen olo on kuin hieronnan jäljiltä, hieman hakatun oloinen, mutta kuitenki rento. Minulla ainakin lihakset lämpenevät samalla tavoin kun hieronnassa... eli veri alkaa kiertää! Mulla on toi mun oma rakkausrulla jo kotona ja suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Tää vaan toimii! :D

Uusien asioiden äärellä!

Heipä vaan hei kaikille!

Vähän on ollut kiireiset pari viikkoa... MUTTA nyt voin ylpeänä ilmoittaa teille kaikille:

Täällä kirjoittelee tällä hetkellä viikko sitten valmistunut PTCA Ravintovalmentaja!

Jotenkin hullua... toisaalta olen aivan valmis alkamaan hommiin ja odotan jo tulevaa aivan intona! Toisaalta muserrun sen tosiasian alle, että kuinka PALJON on vielä tehtävää ja kuinka se tekeminen ei lopu koskaan (ehkä ihan hyvä niinkin). Välillä herään sellaiseen epätoivoon, että en oikeastaan tiedä mistään mitään... ja sitten otan kirjan käteen ja jatkan lukemista. Tottakai nämä on varmasti aivan normaaleja tuntemuksia näin uuden jutun äärellä. Mutta voi sitä innostusta ja malttamattomuutta mikä mussa tällä hetkellä asuu! Jokomentäis, jokotehtäis???

On aivan mielettömän hienoa huomata, kuinka se intohimo ja oma motivaatio töitä kohtaan nousee kohisten kun saa tehdä sellaisia juttuja mitä oikeasti haluaa. On ihana löytää itsestään se tunne minkä avulla jaksaa näitä suomen harmaita säitä... Kun on vaan niin HUIKEA FIILIS! Olen monesti miettinyt miltä tuntuu kun löytää oman alan ja siihen tekemiseen intohimon... no, tältä se varmaan tuntuu... vielä kun saisi "jo mennä"!

Viime sunnuntain palkkio: Jungle Juice Barin Coco Nuts-smoothie!

Noh, mitäpäs muuta tänne kuuluu?
Kaiken tämän kiireen keskellä olen pyrkinyt liikkumaan, nukkumaan hyvin, syömään kunnolla ja nauttimaan. Kävin viime keskiviikkona piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa bodycombatissa ja voin sanoa, että olen vieläkin vähän kipeenä siitä! Mietin sielä tunnilla, et miksi joskus "päätin lopettaa" kyseisen lajin, koska sehän on ihan mielettömän kivaa ja tehokasta... eli todennäkösesti mut nähdään taas jatkossa combatissakin. Vaikkakin, tekniikka oli aivan totaalisen kateissa, mut eiköhän se sieltä taas kerry kuntoon kun vaan jaksaa treenailla. Torstain zumba toning tuntui kyllä melkoselta tuskalta kun yritti niitä marakasseja heilutella... ;)

Nukkuminen nyt on ollut mitä on... edellisellä viikolla jännitti viimistä kouluviikonloppua ja mietti päänsä puhki näyttöä jne. ja sen jälkeen ajatukset on käynyt kierroksilla kaiken uuden miettimisen vuoksi. Ja millonkas muulloin sitä ihminen ehtisi miettimään kuin öisin! ;) Tänään pidin "vapaapäivän kaikesta" ja olen laitellut kotia kuntoon, tuntuu ettei täälläkään ole siivottu kunnolla puoleen vuoteen. Nyt sai koti hieman joulua ylleen ja lasten huone koki muutoksen. Lapsetkin tuntuivat nauttivan yhdessä puuhastelusta ja siitä ettei äitillä tai isillä ollut minnekään kiire!

Nyt alkaa tämä viikko taputtelemaan viimisiään ja uusi viikko kolkuttele jo ovelle... marraskuun viimeinen viikko! Sitä eletään aika jänniä aikoja, kaikin puolin! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille sinne! :)

P.S. Jos nää pitkät kirjoitusvälitä pääsee häiritsemään, niin mun (ja osittain muiden) kirjoittelemia juttuja pääsee lukemaan myös täältä.

Totuus tästä kehosta

Viime keskiviikkona meillä oli Huumalla mahdollisuus päästä InBody mittaukseen ja ihan mielenkiinnosta siinä kävin minäkin. En pidä tuota mittausta täydellisenä totuutena, mutta antaahan se aika hyvin suuntaa siitä missä kroppa on menossa. Oli melkosen pelottavaa astua siihen vaa´alle mikä sitten kertoi sen sen totuuden kehon koostumuksesta! Tulos oli melkoisen karmeaa luettavaa vaikka kyllä mukaan mahtui positiivisiakin yllätyksiä. Yritin kuitenkin muuttaa oman järkytykseni positiiviseksi ajattelemalla, että mitä tuollainen testi olisi näyttänyt silloin kolme vuotta sitten, tuota asiaa en ehkä haluaisi itsekään tietää... vaikka toisaalta olisi hienoa nähdä, mitä kaikkea sielä kehossa on tapahtunutkaan.

Lihas-rasvadiagnoosi sanoi, että painan liikaa... lihasta on 27.7kg ja rasvaa 27.2kg... eli periaatteessa lihasta löytyy normin verran, mutta läskiä sitten reilusti liikaa. Painoindeksi näytti 27.8 ja rasvaprosentti on HUIKEAN kamala 35.1! Luojan kiitos, edes vyötärö-lantio-suhde oli normaalin rajoissa... mikä pelastus!!! ;)

Yllätyksenä ei itselleni tullut se, että mun keskivartalossa on vähemmän lihasta kun rasvaa... sehän kun on se osa-alue mikä häiritsee mua itseänikin tällä hetkellä eniten. Se puolestaan tuli yllätyksenä, että mun jaloissa on "ruutia" jonkin verran... eli siis lihasmassaa suhteessa mun pituuteen on enemmän kun mitä "normaali" olisi. Oon aina ajatellu, et mun jaloissa ei ole muuta kun läskiä, mut nyt sieltä paljastu vähän muutakin. Ja toisaalta kun aattelee millasta taakkaa nää jalat on joutunut kantamaan ni ehkä se ei kuitenkaan ole ihme että sinne on lihaksia kehittynyt.

Huojentavaa oli myös se, että viskeraalinen (eli sisäelinten ympärillä oleva) rasva-arvo oli normaalilla alueella... toki se saisi olla myös alempana, mutta sitten kun miettii miten pilvissä tuo arvo on varmasti joskus ollut niin olen ihan tyytyväinen tähän tämänkin hetkiseen... ja koska matka jatkuu kaiken aikaa. InBody laitteen mielestä mun ihanne paino olisi 65.2kg, eli nyt tuon päivän tuloksessa oli 12.2kg liikaa... Mutta siitähän me ei nyt tässä kohtaa taas olla... ihan vain siksi, että omasta mielestäni voisin vaikka aina painaa tämän verran, jos tuo rasva palaisi pois ja paino kertyisi lihaksista...

Tänään sitten herättelin itseäni tähän todellisuuteen kuvien kera. Ja ei, en todellakaan ole tyytyväinen tähän tämän hetkiseen tilanteeseen! Vaikka tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin pitkiin pitkiin aikoihin, niin silti tekemistä vielä riittää. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin mitään laihdutuskuuria edelleenkään, vaan tämä tarkoittaa sitä, että nyt otan vain itseäni vähän enemmän niskasta. Olen antanut itselleni luvan herkutella ja löyhäillä syömisten kanssa aika paljonkin. Lisäksi takana on ollut tuo kolmen viikon totaalinen stoppi liikuntaan, kun sairastelin. Eli nyt ei muuta kun liikuntaa lisää ja hivenen tarkennusta ruokavalioon, niin enköhän saa tulosta taas syntymään. Tammikuun lopulla olisi todennäköisesti mahdollisuus päästä jälleen tuohon InBody-mittaukseen ja silloin olisi tietysti ihana nähdä joitakin tuloksia jo syntyneen. 

Vaikka tuo testaus olikin aika herättelevä juttu niin kyllä mun silti täytyy sanoa, että nuo kuvat oli viiminen niitti tähän mun tän hetkiseen olotilaan.... Kyllähän tää nainen vielä paljon "työstöä" vaatii, että se oikeasti hyvältä näyttäis... näin mun omasta mielestäni...

Itsetunto kasvussa!

Tämä alkuviikko on ollut yhtä tunteiden myllerrystä. Sunnuntaina vallinnut helpotus opintojen suhten muuttui eilen huikeaksi vuoristoradaksi. Olin kun hermoheikko... stressi purkautui, ei ehkä maailman parhaalla tavalla, kun tunteet heitteli, kaikki itketti ihan kaiken aikaa, takki oli aivan tyhjä ja päänsärky yllätti aika takavasemmalta ja TODELLA lujaa. Mutta siitä selvittiin... Tänään puolestani olen pursunnut energiaa enemmän kun Luoja ties milloin viimeksi!

Mistä pääsemmekin aiheeseen itsensä ylittäminen! Tänään sen tosissaan tein... kävin yli kahden vuoden (kröhöm ehkä se on enemminkin lähempänä kolmea vuotta) tauon jälkeen spinningissä! Vain puolen tunnin mittaisessa, MUTTA se oli elämäni ensimmäinen spinnu missä oli kivaa ja toisiksi viimeisessä biisissä ehkä jo vähän fiilistelinkin... biisivalinta (Aviciin Wake me up-joku remix) toki saattoi vaikuttaa asiaan jokseenkin kiitettävästi! ;) Olen miettinyt, onko mun spinning kammo vain kiloista johtuvaa vai eikä mua oikeasti vain "ole luotu" tuota lajia varten, mutta nyt ainakin meinaan yrittää saada kyseisen lajin palettiini mukaan.

Onhan se ehkä pikkusen helpompi spinnata tän kokosena...

...kuin tän!

Se miksi nämä itsensä ylitykset ja lajikokeilut on mulle niin tärkeitä ja suuria juttuja on tämä mun menneisyys. Muistan kuinka vasta "hetki" sitten soitin kotoa Tonille, että käy kaupassa, kun en itse päässyt ovesta ulos, kun en kehdannut lähteä ihmisten ilmoille. Siitä on aivan pieni aika kun pyysin Tonia jopa tankkaamaan auton, jos mun oli pakko mennä jonnekin ettei mun vahingossakaan tarvinut nousta autosta ylimääräsiä kertoja muiden nähtäväksi. Siitä on NIIN vähän aikaa, kun tarvitsin tuota miestä AIVAN KAIKKEEN, kun olin lähes toimintakyvytön itse. Joskus oikein ihmetyttää miten tuo ihana mies on vielä mun rinnalla, kun on joutunut kokemaan mun kanssa tälläisiä asioita. Mutta toisaalta, ehkä juuri ne asiat on niitä, mitkä on hitsanneet meistä sen parin mitä me ollaan nyt. Ehkä juuri ne epätoivon hetket, kun olen ollut täysin riippuvainen toisesta ovat luoneet meidän suhteelle sen vakaan ja vankkumattoman pohjan ja etenkin sen luottamuksen.

Se häpeä omaa kehoaan kohtaan on syöpynyt niin tarkasti mun mieleen, että pyrkii sieltä vieläkin joskus pinnalle. Siitä syystä mulle tuottaa vaikeuksia kokeilla uusia juttuja ja tehdä tuntemattomia asioita. Siitä syystä näinkin yksinkertainen asia, kuin tämä spinningissä käynti on mulle suuri. Mutta NYT voin rehellisesti sanoa, että alan olemaan valmis näihin asioihin. En ehkä olisi viisi tai kolmekaan vuotta sitten uskonut ikinä sanovani näin... mutta nyt alan olemaan jälleen valmis elämään ja kokemaan asioita! Nyt alan uskaltamaan elää niin kuin kovin moni muu tekee aivan ajattelematta, koska se on normaalia.

Aviomiehen avautuminen:
Näin toisena osapuolena voin sanoa, että olen älyttömän ylpeä ja helpottunut Teassa tapahtuneesta muutoksesta! Jossain vaiheessa olo tuntui jo epätoivoiselta kun yritti saada yksin hoidettua kaikki asiat ja rohkaista toista tulemaan ja tekemään mukana. Jopa mun katkeamaton pinna oli aika lähellä totaalista repeämistä kun sitä koitteli kaksi rasavilliä ja rakkaan vaimon huolestuttava tila kun toista ei meinannut saada edes kotoa ulos. Onneksi kovan työn ja tuskan jälkeen löytyi kuitenkin vielä jostain se vahva nainen keneen rakastuin ja nyt hänet on saatu uuteen kukoistukseen. Heikompi luonteinen olisi voinut tyytyä asemaansa mutta onneksi tuota vaimo-kultaa on siunattu aikamoisella luonteella! Haluaisin myös kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomiakin jotka ovat tukeneet ja auttaneet Teaa ja sitä kautta koko meidän perhettä kaikilla mahdollisilla tavoilla saamaan vaimoni elämän ja itsetunnon kohdalleen!  

Täs myä!

Tässä minä, jotenkin tyhjänä ja silti niin täynnä elämää!

Viikonloppu meni... istuin ja makasin, tietokone nenän edessä... kirjoitin näyttööni liittyvän raportin puhtaaksi... viimeistelin yhden korvaavan tehtävän... muokkasin ja muotoilin... kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudelleen... sanoin jotain ja muokkasin sitä uudelleen... tunsin etten ikinä saa sanottavaani sanotuksi ja sitten tunsin ettei mikään sanomani riitä mitenkään... olin tyytyväinen ja tyytymätön...

Kaiken tämän päätteeksi klikkasin lähetä ja sinne se meni! Minun valmistumiseni ravintovalmentajaksi on jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan ja silti olen epävarma siitä valmistunko ikinä! Jotenkin on tyhjä olo. Ajatus - tässäkö se nyt oli?- kalvaa mieltä, vaikka tiedän ettei se siinä ollut! Ja vaikka tiedän tämän olevan ammatti missä ei IKINÄ tule olemaan valmis! 

Aloitin eilisen aamun rauhallisesti ja kävin ihanassa kasvohoidossa, olin omasta mielestäni TODELLAKIN ansainnut sen. En muista milloin olisin ollut niin rentoutunut kuin Day Spa Fresh:n Nellin käsittelyn jälkeen. Tämä hemmottelu tuli minulle todelliseen tarpeeseen ja oli ihana aloittaa kirjoittaminen rentoutuneena ja etenkin niin, että oli saanut häivytettyä kaikki muut huolet mielestään.

 

Eilen lapset lähtivät anoppilaan yökylään, jotta minä sain kirjoittaa ja viimeistellä työni kaikessa rauhassa. Tulihan se toki tarpeeseen muutenkin, oli ihana istua illalla hetki Tonin kainalossa ja nukkua yö heräämättä mihinkään. Mikä on sinällänsä outoa minulle, kun yleensä herään ainakin kerran yössä ihan muuten vain... siksikin tänä aamuna oli mielettömän pirteä olo. Kait se stressi osaltaan jo eilen purkautui kun sai asiat paperille jonkin asteiseen järjestykseen. 

Tänään viimeistelin työn ja jätin sen vielä hetkeksi hautumaan (luin sen illansuussa vielä kerran ja sitten vasta olin valmis lähtykseen). Lähdettiin käymään hieman kaupoilla, mistä matkaan tarttui pikkujoulumekkonen... minun tämän vuoden pikkumusta, mikä pääseekin jo ensi keskiviikkona tositoimiin Huumalla vietettävän naisten illan tiimoilta.

Mun uudet rakkaudet!

Viikonloppuun on mahtunut paljon tunteita... jotenkin tämä kirjoittaminen on saanut mut tunteiden valtaan! Siis ei itse se kirjoittaminen, vaan se, että olen tajunnut mitä kaikkea tämän kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut. Olen mennyt töihin Huumalle, aloittanut opinnot... ja nyt olen lähellä niiden loppua. Olen löytänyt itseni ja intohimoni takaisin. Olen kerryttänyt kaikkien kokemustan kautta itsevarmuuttani ja antautunut kaikkeen täysillä. Olen huomannut, että haluan pistää itseni likoon ja olen valmis tekemään paljon töitä, niin virallisesti töitä kuin töitä itsenikin kanssa. Olen valmis laittamaan kaikkeni peliin, jotta voin tehdä ja toimia intohimoisesti! Tahdon oppia lisää ja kehittää itseäni sekä ammatillisesti, että myös henkilökohtaisella tasolla. Haluan nauttia ja elää täysillä!