lauantai 24. elokuuta 2013

How bad do you want it?

Tunnen tällä hetkellä olevani aika riittämätön... aikani ainakaan ei riitä kaikkeen! Pyrin pyörittämään mieheni kanssa arkea, rakkaat lapset ovat aloittaneet mahtavan hienosti kerho- sekä eskaritaipaleensa. Pienimmäinen mies on saanut omatoimisuutta kun ei enää mene ihan kaikissa asioissa isoveljen perässä ja isoveli puolestaan on kasvanut silmissä. Eskarilainen on alkanut saamaan oikeita ison pojan elkeitä, aika yleinen lause meillä tällä hetkellä on "äiti, älä nolaa mua". Jooh... mutta sitten tulee ne pienet hetket kun kuulen lauseita: "lukisitko meille iltasadun?" tai "äiti olet ihana, rakastan sua!" ja NE on niitä hetkiä jolloin itsekin muistaa kuinka rakasta ja tärkeää tämä kaikki on. Sillä hetkellä, vaikka omat suunnitelmat olisivat mitkä tahansa, unohtuu ne hyvin nopeasti ja pidetään huoli siitä, että lapsilla on hyvä! Muutamana iltana tässä kuluneiden parin viikon aikana olen jättänyt jumpalle menon väliin, koska olen tuntenut tarvetta jäädä kotiin. Toki tilanne muuttuu kun tästä kaikesta tulee kaikille rutiinia... nyt tämä tälläinen arki kuitenkin on meille kaukille niin uutta, että koen parhaaksi paikakseni olla kotona, kun sitä tarvitaan.



Töissä on ollut melko hektistä nyt tämän syksyn korvilla. Uusia juttuja, uusia kasvoja, uusia haasteita. Uutta syksyn ryhmäliikunta-aikataulua on suunnitteilla ja se pyörähtää käyntiin syyskuun alussa heti pidttävillä Kick Off-päivillä. Mahtavaa ja hienoa. Olen niin iloinen ja onnellinen saadessani tehdä tätä työtä... on aivan käsittämättömän hienoa työskennellä tuollaisessa ympäristössä ja niin mahtavien ihmisten kanssa. Katsokaa nyt vaikka itse:


Syksyn myötä meidän salille on myös tulleet Les Millsin uudet Grit-tunnit... Näistä kaksi saapui, eli Strenght ja Plyo (kannattaa käydä katselemassa myös YouTubessa videoita jos alkoi kiinnostamaan). Olin nähnyt molemmat tunnit käytännössä kahdesti valokuvaajan roolissa, kun vihdoin eilen pääsin itse testaamaan kyseiset tunnit. Nämä tunnithan kestävät vain puoli tuntia kumpikin, mutta silti olin lähes paniikissa kun astuin saliin. Tiesin edessä olevan kaksi NIIN rankkaa tuntia, että oksat pois. Tässäkin kohtaa tieto lisää tuskaa ja olisin varmasti jännittänyt vähemmän jos en olisi tiennyt tunneista mitään. No, tunnit oli ja meni... Kyllä ne vaan sisuunnutti niin kovasti että oksat pois! Siis kun huomaat oman kuntosi huonouden, mutta silti ajattelet kaiken aikaa sitä kuinka hyvää se tekee ja kuinka niitä tuloksia alkaa syntyä kunhan jaksaa/pystyy tunneilla käymään. Olo oli aika hakattu noiden jälkeen ja voin kertoa, että tänään koskee lähes jokaista paikkaa tässä kropassa. Siltikin treeni oli HUIKEA! Olen jo pidemmän aikaa toivonut omaan treenikalenteriini sellaisia tunteja missä itken ja hymyilen hullun hymyä samaan aikaan... niitä olotiloja kun tajuan kehittyväni ja kerta toisensa jälkeen ylittäväni itseni ja kuvitteelliset rajani. TÄTÄ LISÄÄ! 

Hämärä/epäselvä kuva... väsynyt nainen!

Niin, ja alkoihan mulla koulukin taas kesäloman jälkeen... viikko sitten istuin Helsingissä opinahjossa ja yritin sulattaa kaiken tiedon osaksi aivojani... Ei se ehkä ihan täydellisesti onnistunut, sillä tietoa yksinkertaisesti tulee PALJON. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Nyt mun pitäis löytää "harjoitusasiakas", jonka kanssa voisin tehdä osan näytöstäni. Jos SINÄ olet valmis 2,5kk ravintovalmennus-asiakassuhteeseen ja viiteen tapaamiseen tänä aikana (eli asut mielellään Kotkassa) sekä tottakai motivoitunut asiaan niin laitappahan viestiä TeaValto@gmail.com, niin minä palaan viestillä asiaan. Mitä nopeammin saan asiakkaan, sitä parempi!



Tuon viikonlopun jäljiltä pamahdin taas samantien kirjastoon ja lainasin kasan kirjoja... yksi mielenkiintoisimmista oli tämä Noora Shlingerin "Marjoja ja maskaraa"-niminen teos. Sillä tavalla "kevyesti" kirjoitettu teos raskaista ja meitä kaikkia koskevista ravintoasioista. Suosittelen lämpimästi kaikille, mutta varoitan myös, että tieto saattaa lisätä tuskaa ja voi olla, että teidän seuraava kauppareissu "pikkusen" venyy... ;) Jos asia kiinnostaa enemmänkin niin käykääpä kurkkaamassa saman kirjoittajan blogia Kemikaalicoctail.

Mutta nyt minä nappaan kainalooni Reilun kaupan Luomu valkkarin ja painelen ystävän luokse sushille... koska joskus niin vain on tehtävä! ;) Mukavaa viikonloppua sinne kaikille!

2 kommenttia:

  1. Tuo lasten kanssa säätäminen on niin tuttua. Omani ovat vasta neljä ja vajaa kaksi mutta kun aloitin osa-aikaisen työn nyt niin heti tuntuu että kaikki vapaa pitäisi pyhittää lapsille. Eikä pitäisi vaan haluaisin. Mä olen siitä varmaan aika outo mamma mut tunnen tosi huonoa omatuntoa siitä että lapset on hoidossa. Raha vaan ei kasva puussa. Mut siis anyway niin aika muuttuu. Kiinnostaisk kyllä harjoitusasiakkuus kun oma Pt:ni lähti muille maille mutta Kotka on kyllä turhan kaukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mulla on aika ristiriitanen olo ton lasten hoidon suhteen... kun toki on ihana, että he saavat kavereita ja koska nyt ovat sen ikäisiä, että oli pakko heidät hoitoon laittaa... mutta toisaalta olisihan heidän kanssaan kotonakin vielä ollut. Ja vaikka työ mitä teen on ihanaa niin omat lapset on kuitenkin omia lapsia.

      Ehkä mie vielä perustan jonkun kirjekurssin tän ravintovalmennuksen tiimoilta... ;)

      Poista