Kolme vuotta!

Tänään, tasan kolme vuotta sitten meidän perheeseen syntyi vauva. Meidän ihana Viltsu!

Tuo kuva on otettu siis tasan 3vuotta sitten, kun isoveli tapasi ensi kertaa pikkuveljen... ja äiti oli vähän väsyneen näköinen!

Pienestä miehestä kasvoi mahtava rantavahti! Meidän koko perheen rakas ja touhukas pikkuisäntä.

Mites kävi äidille? Hänkin kasvoi... henkisesti, mutta ei onneksi kooltaan... pikemminkin päinvastoin!

Tästä:

Tuli tämä:

Tuon Juniorin syntymän jälkeen se kaikki valkeni ja matka kohti terveempää ja hyvin voivaa minää alkoi. Verta, hikeä ja kyyneleitä... on niitäki mahtunut matkaan ja valehtelisin jos sanoisin, että matka on ollut kaiken aikaa helppo. Päinvastoin, mutta täysin sen arvoinen! En väitä, että vieläkään olisin niissä mitoissa missä haluaisin olla, tai etteikö nuo yhteen osuvat reidet mua häiritsisi tai vatsalla pyörivä vararengas mua ahdistaisi... mutta olen paljon terveempi kuin kolme vuotta sitten. Olen jaksavampi ja uskallan jopa väittää olevani onnellisempi. Vaikkei ne kilot määrittelisikään varsinaisesti onnea, niin minulle onni tarkoittaa mm. sitä, että jaksan olla, mennä ja tehdä... pystyn temmeltämään lasten kanssa ja jaksan kiivetä esim. tuonne kukkulalle ihailemaan maisemia... olen vapaampi toteuttamaan unelmiani!

Hyvä minä! Ja paljon onnea rakas Viljami!