Hidastellen

Eilen sitten siivosin vaatekaappia, kuten jo tuossa edellisessä postaksessa uhkailin. Vielä nuo vaatteet ovat säkissä tuossa eteisessä ja odottelevat pääsyä UFF:n laatikkoon, siihen tarvitsen vielä vähän lisää voimia. Se on käsittämätöntä miten paljon voimia ihminen voikaan tarvita heittääkseen pois vaatteita... Hullultahan se kuulostaa, mutta niihin liittyy paljon muistoja ja suureen osaan myös sitä huonoa oloa, josta pitäisi jo päästä eroon! Löysin sieltä kaapista yhdetkin housut, jotka eivät yhdessä vaiheessa mahtuneet minun päälleni...

Nyt ne näyttivät tältä...

Saivat lähteä! Kuten aika moni muukin vaatekappale! "Ikävintähän" tässä kuitenkin on se, että tuossakin kuvassa olen turvoksissa kuin mikä (just syönyt jne.) eli vaatteet voisivat näyttää ja tuntua vieläkin reilummilta! Tänään kävin myös pitkästä aikaa vaa´alla ja tulos näytti JÄRKYTTÄVÄLTÄ! Olen saanut painoa lisää 3,4kg! Toki tiedän, että osa tuosta on nestettä, sillä tuskin olisin itseäni syömällä saanut lihotettua lyhyessä ajassa ihan noin paljoa.... Pisti se siltikin taas miettimään! Tunnen pettäneeni itseni ja laiminlyöneeni täysin omat aikaansaannokseni!  Mieli onkin ollut tämän aamun aika alamaissa... ehdin jo miettiä, että millä pikakonstilla saisin painon äkkiä laskuun, kunnes taas tajusin omien ajatusteni tyhmyyden. Ei siihen auta muu kun pitkäjänteinen ja lopussa palkitseva työ. Vaikka toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että joku suurempi voima on joskus päättänyt, että mun tulee olla lihava ja sitä vastaan on "turha" pyristellä.

Näinä hetkinä pitäisi aina muistaa miltä tuntui olla noin paljon isompi!

Oman olon takia olen ottanut tämän aamun myös ihan rauhallisesti. Olen tullut siihen tulokseen tässä parin viimeisen viikon aikana, että mun olisi aika jo oppia rauhoittumaan. Huomaan useasti olevani aika kovasti ylisuorittaja ja siitä syystä toisinaan on pakko hidastaa tahtia. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja piiskaan itseäni aika kovastikin jos en jotain saavuta. Siitäkin syystä olisi hyvä oppia rauhoittuminen ja erilaisista asioista nauttiminen. Mulle esimerkiksi on aivan mahdottoman vaikeeta antaa itselleni aikaa vain olla... en osaa katsoa edes telkkaria ilman että pitäisi tehdä kaiken aikaa jotain. Autossa repsikan paikalla istuminen on ihan tuskaa kun ei ole mitään tekemistä jne. Haluaisin oppia hidastamisen ja rauhoittumisen taidot. Sellaisen olotilan, että voisi antaa itselleen aikaa vain olla ja nauttia tekemättömyydestä. 

Tästäkin syystä eilisen illan bodybalance tuli aivan täydelliseen saumaan. Pitkästä aikaa mieli ja keho saivat ansaitsemaansa hoivaa ja hyvää oloa, rauhallisuutta, mutta silti voimaa. Loppurentoutuksen aikana kaikki viime aikojen rankat ajatukset katosivat mielestä ja tunsin kuinka kyyneleet nousivat silmiin. Jotenkin sillä hetkellä tajusin oman läsnäoloni ja kaiken sen taakan mitä olen viime aikoina kantant harteillani. Vaikka tänään olo onkin ollut maassa ja mieli huono, olen siltikin tuntent jonkinlaista keveyttä olossani. Ehkä tämä kaiken tekemisen hiastaminen ja oman kehon sekä mielen kuuntelu tulivat tällä kertaa aivan oikeaan aikaan.