Torstai on toivoa täynnä....

Tää viikko on mennyt ihan siivillä... ollaan yritetty saada kämppää kuntoon, siivottua siis... ja puunattua vähän paremmin muutenkin. Miehen kanssa vuorotellen on tehty hommia kotona, heitetty yläfemmoja ovella kun "vuoro on vaihtunut". Iltasin ollaan kaaduttu sänkyyn ja nukahdettu saman tien. Salilla olen ihan kivasti ehtinyt käymään (kahdesti tällä viikolla), mutta pääpaino on ollut järjestelyssä ja töiden hoidossa. Nimittäin, sunnuntaina meillä juhlitaan! Meidän Veeti rakas täyttää viikon päästä torstaina 6 ja nyt tulevana viikonloppuna pidetään hänen juhlat. Miksi tätä kotia on jouduttu näin paljon puunaamaan... Noh ihan vaan siitä syystä, että se on jäänyt viimeisten viikkojen aikana ihan heitteille, kun ollaan totuteltu uuten "äiti käy töissä"-arkeen.

Tuore äiti 6vuotta sitten...

6vuoteen on mahtunut paljon! Tosin on ne vuodet menneet ihan hurjalla vauhdilla... Lapset kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa, heistä ajankulun tosissaankin huomaa. Mutta tässä mun kohdallani on myös havaittavissa kasvua ja kehitystä. Toki ihminen muuttuu kuudessa vuodessa kaikin puolin, ihan muuttamatta mitään sen kummemmin... siltikin väittäisin etten olisi ikinä uskonut kuinka paljon voinkaan muuttua kuudessa vuodessa. Elämä on mennyt ihan täysin uusiksi tänä aikana.... koko mun olemus on mennyt uusiksi... mun itsetunto on noussut ihan pohjamudista hivenen ylemmäs... vaikka tällä viikolla se on ollut koetuksella ja kovasti...

Itsetuntoasioissa olen itse varmasti kaikista kriittisin itselleni... olen huomannut sen tosissaan tällä viikolla, kuten jo sanoinkin. Epäilen itseäni ihan vähän kaikessa taas. Töissä se oikein konkretisoituu kun katselen niitä kaikkia urheilullisia ja hyvän näköisiä ihmisiä, enkä mitenkään tunne itseäni samanlaiseksi... en tunne vieläkään kuuluvani näiden urheilullisten ihmisten joukkoon. Siis rakastan työtäni ja työympäristö työkavereineen ja asiakkaineen kaikkineen on ihana, mutta mun oma pää yrittää väittää mulle sellaisella hiljaisella takaraivossa kolkuttelevalla äänellä etten kuulu sinne.... ja miksi? No, ihan vaan siksi, että ole vielä "tämän kokoinen"! Siis omasta mielestäni...

Ja näin hyvä kuvaajakin mie oon... Eilen treenatessa...

Eilinen salitreeni meni kyllä hyvin, vaikka mieli oli ^^^^^ mainitun oloinen! Vuorossa oli yläkroppa johon tein lisäksi vatsoja... kymmenen minuutin alkulämmittelu crosstrainerilla ja tunnin setti lihaksia... fiilis oli taas kaikkensa antanut ja palkkari tuli sekoteltua ihan lähes itsestään... tänään olo on sellainen, että lihaksilla on tehty töitä, mutta mihinkään ei varsinaisesti koske eli hyvä treeni takana! Treenin aikana mun mielikin parani ja sain taas itselleni sen fiiliksen, että kyllä tämä tästä ja mie vielä saavutan sen kaiken mitä toivon ja mistä haaveilen. Mun pitää vaan uskoa itseeni ja pystyn mihin tahansa! ~BELIEVE~

Oli pakko sensuroida ilme, näytin siltä kun olisin vetäny pullollisen, noh tiedätte kyllä mitä!

Loppuviikko meneekin leipoessa ja järjestellessä... töitäkin kyllä tulee tehtyä tässä kaiken järjestämisen välissä. Ja vielä olis tän viikon yksi salitreeni ja aamuaerobinen jäljellä... Kaiken lisäksi suunniteltiin, että josko meidän auto suuntaisi lauantaina kohti Helsinkiä ja GoExpoa. Ettei vaan pääsis käymään aika pitkäksi ja elämä tylsäksi! ;)