Totuus keskivartalosta |
Mittailin tänään myös ympärysmittoja ja jotenkin nekin masensivat mut! Edistystä on tapahtunut kyllä, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin olin ajatellut ja uskonut. Vaatteet kun tuntuvat löystyvän ihan silmissä ja olokin tuntuu tiiviimmältä, niin siltikään tuo mittanauhan perkele kertoi ettei muutosta nyt niin paljon olekkaan tapahtunut. En sitten tiedä alanko olemaan jo sellaisissa mitoissa, että vaikka kiinteytymistä tapahtuu niin mitat eivät niin suuresti muutukkaan... Tämä puolestaan kuulostaa omaan korvaani ihan hölmöltä, koska kyllähän tuota ympärysmittaa ja läskiä tästä vartalosta vielä löytyy!!! Toinen mitä mietin ainakin vatsamakkaran kohdalla on se, että kroppa on muuttunut niin paljon etten välttämättä mittaa enää ollenkaan samasta kohdasta kuin aiemmin.... tuokin asia voi siis vaikuttaa mittoihin merkittävästi.
Kolmas asia mikä tänä aamuna ja muutenkin on turhauttanut on se tosiasia, että vaikka näen muuttuneeni ja tiedän olevani paljon pienempi kuin ennen, en siltikään osaa ihan täysin suhteuttaa omaa kroppaani ja mittojani. En edelleenkään osaa asettaa itseäni "rivissä oikeaan kohtaan oikean kokoisten ihmisten väliin"... tiedättekö mitä tarkoitan? Siis tiedän ostavani jo M-kokoisiakin vaatteita ja tiedän omaavani 31tuumaiset farkut, mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Minkä kokoinen nainen on minun kokoiseni nainen? Miltä minun kokoiseni nainen näyttää? Jollain tasolla todellisuus on edelleen hakusessa ja valokuvista en edelleenkään tunnista itseäni... Tarvisin jonkinlaisen silmin nähtävän herätyksen siitä, minkä kokoinen todellisuudessa olen... tai miltä ylipäänsä minun kokoiseni nainen näyttää, koska todennäköisesti en näe itsäni sen kokoisena kuin mitä todellisuudessa olen...
Frustrated mother |
Eritoten sun selkä näyttää hyvältä, ei ole roikkuvia poimuja (toisinkuin eräällä...). Tiedän mitä tarkoitat tuolla ettei osaa laittaa itseään riviin samankokoisten kanssa, vaikeuksia itselläkin. Tämmöisinä päivinä on hyvä käydä vaikka tällä sivustolla ihmettelemässä: http://www.mybodygallery.com/
VastaaPoistaOi, kiitos... Olen itse aina ajatellut et just nimenomaan mun selkä on se kaikista "pahin" kun on niin pyöree ja pehmee... ;) Ja kiitos tosta linkistä, tais tulla ihan tarpeeseen täällä! :)
PoistaTosi hyvä linkki :-) oli minulakin tarvetta :-)
PoistaToi on totta, miten vaikeeta on miettiä, että minkä kokoinen nainen olisi samankokoinen kun minä. Vaikka ite oon ollut aikuisikäni samassa koossa. Just mietin tätä samaa nimittäin eilen salilla: Salille tuli joku uusi kasvo ja pikaisesti katoin, että onpas pitkä ja hoikka (urheilullisella tavalla) nainen! No sitten se tuli siihen mun viereen peilin eteen tekemään omaa treeniään ja piti kattoa ihan useampaan kertaan, että sehän oli ihan samankokoinen ja pituinen kun minä... Eli kai sitä mielummin mieltää itsensä jostain tyhmästä syystä aina isommaksi kuin on :)
VastaaPoistaJoo, noi on just niitä hämmentäviä hetkiä! Toni yrittää aina toisinaan sanoa jostain ihmisestä et no tuossa on suht saman kokoinen, mut jotenkin itsensä mieltää lähes aina isommaksi kun ne muut... Mut onneksi tiedän että teitä on muitakin etten mie ole yksin tän "ongelmani" kanssa. :)
PoistaKyllä sinä pystyt! Viimeset kilot on aina ne pahimat..... Kannustusta!!!
VastaaPoistaKiitos tästä! :) Kyllä sitä varmasti pystyy, joskus vaan iskee epätoivo...
PoistaUsein painonpudotuksessa kun joku suuri rajapyykki lähestyy, yleensä joku kymmenkilo, niin siitä tulee helposti melkein pakkomielle ja paino pysähtyy kuin seinään kun se luku lähestyy. Veikkaan että kyse on jonkinlaisesta stressin aiheuttamasta tilanteesta, jossa monella tulee ongelmia. Tiedän tapauksia jossa rajapyykin lähestyessä vaa'alla rampataan monta kertaa päivässä ja kun se raja ei millään tunnu lähestyvän niin ruokavalio romahtaa ja tsemppi katoaa.. Silloin kannattaa ihan suosiolla laittaa vaaka varastoon ja keskittyä vain liikuntaan ja ruokaan. Laihdut ja menet koko ajan eteenpäin vaikka maailmassa ei olisi yhtään vaakaa! Uskoa ja tsemppiä vain! Ehkä tota painonpudotuksen seinää voisi verrata siihen maratonin kuuluisaan 30-35 kilometrin seinään johon moni törmää ja melkein keskeyttää ja luovuttaa :D Mut maali näkyy jo, ainakin se on koko ajan lähempänä jos jaksaa uskoa siihen mitä tekee.
VastaaPoistaJa tuo juoksujuttu on niin mahtava, tiedän miltä se tuntuu kun ekaa kertaa huomaa juosseensa pitkään. Onnea!
Näinhän se menee. Ja eihän tämä tosiaankaan ole ensimmäinen kerta kun tuo paino jää jumittumaan johonkin tiettyyn pisteeseen hetkeksi, aina siitä on menty yli ja varmasti mennään nytkin... sillä (tai siis tällä) hetkellä se vaan tuntuu niin mahddottoman pitkältä se aika kun odottaa sitä hetkeä milloin paino lähtee taas laskuun. :D Tämä on se kohta missä varmasti moni heittää hanskat tiskiin... kuten siinä maratonissakin!
PoistaJa kiitos! Tää puol tuntinen loi muhun uskoa siitä, että vielä jonain päivänä pystyn juosta sen tunninkin! :D
Tiiätkö Tea, mä käytän M-koon vaatteita ja mun housut taitaapi olla tuumissa 30.. Ehkä, en ihan tarkkaan muista ja en jaksa kävellä kaapille katsomaan. Mut siis sanoisinko että mun koko on 38. Tai oli syksyllä, ei ole enää ;) Että jos on yhtään helpompi hahmottaa minkä kokoinen nykyään olet.. Mun kokonen! :) Mua oot aina sanonu niin laihaks jne. Nyt oot ite! :))
VastaaPoistaNoh noh! Ihan varmasti oot pienempi kun minä! ;) Mie en kyllä suostu uskomaan et sun housut olis mitenkään päin tuumissa 30... Ja siis nyt en suurentele itseäni vaan mietin sun pienuutta! :D Ainakaan näkemättä en usko! :)
Poista