Mitä tulikaan tehtyä???

Eilinen suunniteltu salireissu jäi väliin, se tuli tehtyä siis... tai ei tullut tehtyä! Meidän lähes 6vee jantteri sai porttikiellon Huuman lapsiparkkiin... Ja samalla hetkellä kun asetin tän ukaasin ni mielessä kävi sellanen Homer Simpsonmainen D´OH! Niin, no arvatahan saattaa, että kuka siitä kiellosta eniten eilen kärsi! Onneksi kuitenkin olin niinkin fiksu, että asetin porttikiellon VAIN yhdeksi päiväksi, joten tän päivän Hypoxi + miehen salitreeni-yhtälöä ei tarvitse sumplia uusiksi. Ja onneksi eilenkin oli sitten tanssitunnit niin pääsi edes jotain tekemään kropalla! Niin ja osaapahan nyt ainakin taas hetken tuo Veetsu käyttäytyä lapsiparkissa, ainakin näin toivotaan!

Kotiäiti look!

Päivät on mennyt aika pitkälti samalla kaavalla... aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä, iltapaa... Ja  siinä se päivä sitten olikin! Johonkin väliin ehkä ulkoilua ja leikkimistä ja lastenohjelmia ja jotain liikuntaa. Sitähän se elämä on! Normaalia arkea ja rutiineja, joita olen oppinut rakastamaan! Haaveilen kuitenkin jonkinlaisesta irtiotosta... eilen illalla Tonin kanssa juteltiin, että olisi ihana lähteä johonkin kylpylä-hotelliin... ilman lapsia, hieman hemmottelua ja erilaisissa altaissa lillumista, mahdollisesti joku ihana hoito (vaikka se kauan haaveilemani kuumakivihieronta), ravintolassa illallinen, kunnon yöunet, aamusali, aamiainen ja takaisin kotiin... OiVoi! Kuulostaa vähän liiankin hyvältä ja ei todennäköisesti ole ihan äkkiä tapahtumassa, mutta haaveilu on jo osa juttua ja lämmittää mieltä sekin! Ja jos ihan totta puhutaan, niin ihan pelkästään koti-ilta miehen kanssa kahden, hyvät yönet, rauhallinen aamiainen ja aamusali kuulostaa melkein paremmalta vaihtoehdolta kuin tuo edellä mainittu... Ai mikä kotihiiri?!?

Tammikuukin on nyt sitten mennyt ja ajattelin tehdä tilinpäätöstä siihen... kuvien muodossa. Kolme kuvaparia, ensimmäiset kuvat on otettu 4.1 ja jälkimmäiset kuvat tänään eli siis 1.2.

Edestä

Sivulta

Takaa

En nyt oikein tiedä onko sitä edistystä tapahtunut kuukaudessa vai ei... Tai onhan sitä tapahtunut, ainakin himppusen! Ja jos ei muuta niin oma olo on ainakin parantunut... Ja ihan kun tuosta lantion leveimmältä kohdalta olis kadonnut senttejä... ja vähän tuosta vatsaröllyskänkin kohdalta! Tai sit mie vaan kuvittelen! Ja onhan se kuukausi aika lyhyt aika tälläisiin vertailuihin... ensi viikolla sitten katsotaan niitä tuloksia neljän viikon Hypoxien jäljiltä! :) Ja siis vissi totuushan on se, että kyllä tuossa kropassa on vielä muokattavaa, toki pitkälle on jo tultu, mutta siltikin!

Viikonloppu tuleekin olemaan kiireinen... on parit salitreenit, bodyjam, tanssiesitystä, synttärijuhlaa, miehen mahdolliset työt... Saa nähdä mihin kaikkeen ehtii ja repeää, mut jos yrittäis jossain kohtaa vaikka vähän rentoutua ja rauhoittuakin. Vähän tekis mieli dippivihanneksiakin jossain välissä herkutella. Muitakin houkutuksia tulee viikonlopun aikana esiintymään, mutta eiköhän niistä pystytä kieltäytymään. Jos tässä on nyt jo lähes 5viikkoa pystytty pitäytymään suht koht ruodussa (muistakaa se viime viikonlopun lihalevy ja pullahaukku), niin eiköhän se reilu viikko vielä mene ihan heittämällä! 

Olo ilman herkkuja on ollut taas oikein hyvä ja etenkin sen sokerin olemattomuuden kyllä taas huomaa! Jatkossakin meinaan pitää sokerit ja herkut aivan minimissä, mutta annan silti itselleni toisinaan luvan herkutella, kunhan pysyn kohtuudessa. Jos alan lipsua sellaiseen kaiken aikaa syömiseen niin sitten tiukennan taas otetta. Nyt kuitenkin haluaisin jo opetella sitä kohtuuta tässä syömisessäkin, koska se on tähän asti ollut mulle sellainen joko/tai juttu, eli joko syön kaikkea koko ajan tai sitten rajotan kaikki ylimääräset täysin pois. Ehkä tämä on joidenkin mielestä tyhmää, mutta minä haluan joskus nauttia niistä herkuista. Tahdon nauttia joskus sen suklaan tai ihanan kakkupalan (koska MIE osaan leipoa aika hyviä kakkuja vaiks itse sanonkin) ja haluaisin oppia tekemään tämän ilman morkkista ja sitä kauheaa olotilaa siitä, että soimaan itsäni syömisestä. 

Kuva Googlesta

Tämä herkuttelussa ilmenevä epävarmuus varmasti johtuu niistä takaraivossa kummittelevista ajoista, jolloin syömiset oli ihan päin honkia... silloin kummasti oppi sen, että syöminen on paha asia ja kuuluu tehdä salassa. Nyt tahtoisin elää niin ettei mun tarvitsisi kaiken aikaa miettiä, mitä saan syödä ja mitä en. Toki tiedän, että mun koko loppuelämä tulee olemaan painon ja ruokailujen kanssa tasapainoilua, mutta haluaisin oppia sen, ettei jokaisesta suklaapalasta tarvitse vetää hirveitä omantunnon tuskia ja soimata itseään. Haluaisin oppia sen, että pieni määrä jotain herkkua riittää, eikä sitä syömistä tarvitse jatkaa niin kauaa, että tekee mieli oksentaa. Periaatteessa haluisin opettaa itseni sellaiseen "normaaliin" syömiseen ja "normaaliin" tapaan ajatella ruuasta. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

No joo... tästä piti tulla sellainen ihan kevyt perjantai-postaus mutten tainnut ihan onnistua... ;) Mukavaa viikonloppua nyt kuitenkin kaikille!