Tikusta asiaa... Ja lisää paljastelua!

Tiedättekö sen tunteen, kun on useampana yönä nukkunut todella huonosti ja kuunnellut ja tarkkaillut lapsen hengitystä ja yskimistä ja nuhaa ja korinaa jne... Jos tiedätte tämän tunteen, niin tiedätte myöskin varmasti sen tunteen kun on sitten yhtenä yönä näiden horror-öiden jälkeen nukkunut 9,5tuntia heräten kerran vessaan, havahtuen kerran siihen, että se ihana nuhanena kömpii viereen ja kerran siihen kun miehen puhelin herättää hänet töihin... Ja sitten huomaakin aamulle heräävänsä ja olevansa kuin uudesti syntynyt! Ja kellon olevan JO yli 8... Meillä on ilmeisesti kaikki olleet hieman väsyneitä, sillä isompi sällikin heräsi vasta lähempänä yhdeksää, nukuttuaan reippaasti kellon ympäri (ja hän ei ole edes sairaana). No, toivotaan, että tämä viime yö kertoisi siitä, että meillä ollaan paranemaan päin! Ilmeisesti minä ja tuo isompi V ollaan melkosen rautaista tekoa, kun meihin ei ole mikään tauti vielä iskenyt... tai sitten tässä piirtelen piruja seinille!

Mullahan on pitkään ollut vallalla tässä tämä ihmeellinen mielenhäiriö ja siihen liittyvä ajattelumalli... Tiedän tehneeni hurjasti töitä, eihän sitä voi kukaan kieltää etteikö se yli 26 tiputettua kiloa olisi paljon! Siltikin mietin, että olen ihan "totaalisen epäonnistunut" asiassa, koska noi kilot ovat vieneet aikaa sen 2,5vuotta... olishan ton nyt voinut tiputtaa PIKKUSEN nopeamminkin. Ihan kun se nyt olisi se pääasia, kuinka nopeasti se paino on tippunut.... EI, ei vaan tärkeintähän pitäisi olla se, että se on ylipäänsä tippunut! Tai se, että olen tehnyt sen omilla ehdoillani niin, että pää pysyy jotenkuten mukana... siitä venyneestä vatsanahasta puhumattakaan! Ja SILTIKIN huomaan ajattelevani kaiken aikaa, et hitto mikä plösö olen vieläkin! Peilistä katselee se iso nainen, vaikka toki siellä katsoo myös se ei enää ihan niin iso ihminen samaan aikaan. Monesti sanon ihmisille, että enhän minä vieläkään mikään pikkunen ole ja, että työsarkaa on vielä PALJON! Ja niinhän sitä onkin... ne 8kiloa ainakin ja sen jälkeen lihasten kasvattelua ja kiinteytymistä ilman, että paino nousisi... Mutta sitten toisinaan herään siihen, että onhan se nyt HEMMETTI ettei voi oikeasti ymmärtää sitä, että enhän minä ole enää mikään iso! Siis sanan varsinaisessa merkityksessä... Jos ihminen käyttää sellaisia 31tuumaisia farkkuja ja M-kokoisia vaatteita (no okei, toisiaan myös L) niin eihän se nyt mikään ISOISO ole, vai onko? Vai kuvittelenko minä vain?

Ja nyt voitte taas laittaa SILMÄT KIINNI! Koska nyt tulee TODELLINEN PALJASTUS-KUVA! 

2007-2008-2012... Ekassa kuvassa painoa n. 106kg, viimisessä kait n.79kg

2013 tässä painoa about 77... ja älkää nyt kiinnittäkö ollenkaan huomiota tohon asentoon tai ilmeeseen... VOI TSIISUS!

No niin, siinä se nyt seisoo! Todellisuus siis! Olen karsastanut näiden kuvien julkaisemista täällä, koska noh, eihän kukaan halua tuollaista valasta katsella! Mutta toisaalta, näettehän te ihmisiä uimalassa tai rannoillakin, joten What the hell!?! Antaa mennä. KOSKA, näitä kuvia katsellessa se jotenkin itselleenkiin avautuu... Se koko kuljettu matka ja tehty työ! Se mistä on lähdetty ja se kuinka pitkälle on päästy! Näistä kuvista paljastuu myös se, kuinka paljon mukavampi on olla NYT! Ja jo ihan se, että kuinka paljon oma ryhti on parantunut, kun uskaltaa olla eikä häpeile itseään! MUTTA sitten se taas iskee takaraivoon, se häpeä! MITEN HELVETISSÄ (anteeksi) IHMINEN LASKEE ITSENSÄ TUOHON KUNTOON??? En osaa siihen vastata, kait se on vaan välinpitämättömyyttä ja elämän kaoottisuudesta johtuvaa pahaa oloa... ainakin minun kohdallani! Siltikään, en osaa varsinaisesti hävetä tuota painoani, koska olen tullut siitä NIIN pitkän matkan ja tiedän ettei sinne ole enää paluuta... ja jos joskus unohdan tämän, niin voin aina palata katsomaan tuota kuvasarjaa ja miettiä miten paha olo mulla oli niin fyysisesti kuin henkisestikin ja viimeistään silloin muistan "miten minun tulee elää".

Ehkä nämä kuvat karkottaa teidät, mun vähäisetkin (mutta sitäkin tärkeämmät) lukijat... Halusin kuitenkin jakaa tämän teidän kanssanne, koska onhan tämä iso osa minua! Vaati rohkeutta ihan pirusti, mutta toivon näiden kuvien antavan edes jollekulle hieman motivaatiota omaan tekemiseen, on siinä sitten kyse laihduttamisesta, kiinteytymisestä, lihasten kasvattamisesta tai oman hyvän olon etsimisestä... Älkää nyt ihan kauhean kovasti lytätkö mua, nyt kun uskallan olla jo hieman ylpeä saavuutuksistani...