Tiistaikin on toivoa täynnä!

KIITOS, KIITOS,KIITOS! Teille kaikille ihanille, jotka vaan jaksatte kannustaa mua näinä vaikeina päivinä! Loppujenlopuksi päätin, teidän kommenttien jälkeen, että ei se olo ainakaan sillä märehtimisellä parane... Sitten sattuikin meidän salin tiedote fb:ssä silmiini, että tiistain ja torstain tunteja oli jouduttu fiksaamaan ja tänään menikin zumba. En muista milloin viimeksi olisin päässyt vetäsemään rehellisen zumban, vaikkakin se tänään kesti vain 50minuuttia. Noh, ohjaajan nimen nähdessäni olin jo 90%varma, että tunnille kannattaisi vaan rahaata tää fatass! Viimisen naulan arkkuun teki mies, joka oli kovastikin halukas kärräämään koko porukan salille päin! Ja niin me sitten mentiin, hän puntille ja minä zumbaan. 

Zumban jälkeen ruoka massussa ja tanssimaan lähössä.

Sitte halit ja pusit... nähdään aamulla!

Ja kaverille kans

Voin luvata, että zumba teki tälle jumiselälle hyvää... ja hiki virtasi, sillä tämän kyseisen ohjaajan tunnilla ei kyllä velttoilla yhtään. Hänen oma energisyys ja persoona vie kyllä ihan mennessään... ja onhan sellasta pikkusen tiukassa tikissä olevaa naisihmistä kiva seuratakin, vaikka vähän siinä omat läskit rupee ahdistamaan, mut SIKSIPÄ juuri sielä salilla käydään! Salilta ripeesti kotiin ja ruokaa nassukkaiseen, hetki lepoa ja sit taas mentiin... nykytanssituni oli pidettävänä, viimeinen sellainen tänä lukukautena... Eli loppupeleissä tän tuskatiistain liikuntasaldo on kuitenkin 2h5minuuttia... ;) Suuri kiitos siitä kuuluu teille sekä tuolla mun rakkaalle miehelle, joka mua kyllä jaksaa potkia eteenpäin! Mut kyl mie silti ottaisin mielelläni ainakin jonkun lenkkikaverin vastaan, piristämään toisinaan mun yksinkävelyitä.

Väsynyt äiti, joka toivoo nukkuvansa ens yön hyvin!

Kuten kuvasta näkyy, joskus täytyy keskittyä johonkin muuhun kun lelujen siirtelyyn... Tuolla eteisessä se on Salama edelleenkin... siirretään se sitten huomena omalle paikalleen... ;)