torstai 27. joulukuuta 2012

Herkkup***u ilmoittautuu!

OMNOMNOMNOM!!!! Tuntuuko kenestäkään muusta tällä hetkellä tältä???? Kaikki se vatsaan tungettu ruoka ja herkut ja ihanat ja mahtavat maistiaiset... ALKAA PIKKUHILJAA RIITTÄMÄÄN! Ehkä olo ei olisi näin "huono", jos ei olisi pitänyt sitä 11viikon sokeritonta tuossa joulun alla... MUTTA todennäköisesti olo olisi sama, mutta mahaan vedetty määrä olisi ihan toisenlainen! Toisaalta ja toisaalta.... on ollut ihana höllätä hieman, mutta onpas ihana tietää, että voi palata jo ruotuunkin.  Vielä ihanampaa on se, että tietää sen "ruotuun palaamisen" olevan se nykyinen normaali olotila. Ehkäpä juuri tästä syystä tänä jouluna syödyt suklaat tai muut herkut eivät ole ahdistaneet yhtään niin paljon kun aiempina vuosina.


Näin rennoissa merkeissä minä harvemmin olen...

Sokerittomuus siis vaikutti siihen ettei sitä makeaa OIKEASTI pysty syömään mitään järkyttäviä määriä! Ensimmäinen suklaa oli pettymys ja vihreät kuulat oli niin makeita, että meinasi leuat irrota! Mutta siltikin, kaikki oli VAAN NIIN HYVÄÄ, että "otanpas vielä yhden..."! Noh, mutta joku kohtuus siinä kuitenkin oli! Vaaka tosin näytti hiukan vajaata kahta kiloa plussaa... turvotusta! Voitte vaan kuvitella mikä on olotila, kun on noin pitkään syömättä sokeria ja sitten ottaa pari palaa suklaata... vatsahan pullahti samantien ulos ja olo on sellanen hämmentävän energisen nuutunut... eli ei hyvä ollenkaan!

Sokerittomuudesta oli minulle siis vain ja ainoastaan hyötyä! En osaa vielä sanoa, mihin seuraavat 2viikkoa minut vievät, sillä sen jälkeen alkaa taas sokerittomuus... tällä kertaa totaalinen sokerittomuus ja herkuttomuus, mikä tulee kestämään 4viikkoa. Silloin vedetään läpi minun Hypoxi-jakso ja tahdon siitä parhaat mahdolliset tulokset ja se onnistuu vain sillä, että pitää itsekin itsensä kurissa. Mutta siis tosiaan tämä jakso alkaa vasta 14.1.2013 ja siihen asti minulla on aikaa saada kadotetuksi nämä joulun aikana kerrytetyt lisäkilot. Huomena meille tulee vielä vieraita, joten pieni herkutteluhetki on luvassa, mutta siihen loppuu meidän perheen mussutus ja palataan ihan TODENTEOLLA ruotuun. Eli tänään saa siis syödä vielä sitä suklaatakin???? ;) Juu, niin varmaan...


Piti eilen valita päälle ihan tuollainen löysä paita ettei suklaa-masu näy niin pahasti... ;)

Eilenhän mun piti palata ruotuun treenien osalta... HAHHAHHAAA! Arvatkaa teinkö sitä??? Noh, ei varmaan ole vaikea arvata. Juu, EN! Ja sitten tähän se seliseli-osuus... Käytiin veljeni luona joulukahveilla, kun toinen isoveljenikin tuli tyttöystävänsä kanssa sinne Helsingistä. Tämän jälkeen tultiin kotiin ja tehtiin ruoka (ei sitten enää syötykkään jouluruokaa eilen, luojan kiitos!), jonka jälkeen ajattelin, että hieman annan ruuan lasehtia ja sitten lähden salille... Mies tuli ruuan jälken halaamaan mua ja minä nukahdin siihen... siis ruokapöytään! Haluaisin tässä kohtaa muistuttaa kaikkia, että minähän en nukahda ikinä koskaan minnekkään, hyvä jos sänkyyn joskus! ;) Ihana rakkaani kehotti mua ottamaan pienet tirsat, mutta itse olin hieman vastahakoinen, koska arvasin, että sen jälkeen ei tulisi enää mistään mitään. Päädyin kuitenkin hetkeksi sohvalle... no niin ja heräsin siitä vajaan tunnin päästä, kun mua varovasti heräteltiin ja kehotettiin menemään suihkun kautta sänkyyn. Sängyssä olin sitten 19.00 ja nukuin kuin pieni lapsi 12tuntia eli tähän aamuun asti! Ai, että oliko jollakulla sitä univelkaa? Ehkä se uni joskus tosiaan tulee tarpeeseen ja tekee hyvää... Ja ehkä joskus on hyvä uskoa sitä miestä...

12tuntia unta kuitenkin takasi sen, että tänään olen pirteä! Siis oikeasti pirteä ja hyvän tuulinen sekä jaksavainen! Aamulla pakattiin koko perhe autoon ja suunnattiin salille. Klo.8.30 koko meidän perhe istui Huumalla aamupuurolla ja siitä iskä ja äiskä lähti sitten treenaamaan... isi Fustraa ja äiti jalkatreeniä. Ja oli kuulkaas sellanen jalkatreeni, että oksat pois! Hikoilin kun pikkunen possu (olokin oli vähän sellainen kaiken sen suklaan jäljiltä) ja hyvä, että pääsin treenin jälkeen kävelemään rappusia. Näkisittepä mun treeni"päiväkirjaan" kirjatut merkinnät painoista jne. kun hyvä, että kynä kädessä pysyi merkintöjä tehdessä. Eli treeni tais osua ja upota... huomenna en ehkä kävele, mutta eihän se haittaa, koska tarvii tehdä "vain" keskivartalotreeni. ;) Nyt syömään paistettua jauhelihaa ja kasviksia, ah ihana arki! :D

6 kommenttia:

  1. Täällä toinen herkkupeppu, joka on mussuttanut suklaata aivan luvattoman paljon joulun pyhinä! En yleensä edes osta kotiin suklaata, nyt sitä vain "tursuaa" joka paikasta! :D
    Ihana fiilis kyllä, kun "voi" palata ruotuun! Minäkin eilen kävin 1,5h zumbaamassa ja tänään testaamassa 1. kertaa sitä miun saliohjelmaa. Kiva oli fiilis salin jälkeen! Pian uudestaan! :) Mukavaa normiarkeen paluuta & lähestyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suklaa on paha... olis niin ihana jos i vaan tykkäis koko tavarasta. ;)
      Ja kiitos, sullakin kuulostaa tää joulun jälkeinen elämä tosi hyvältä. :)

      Poista
  2. Saman tyyppinen kokemus karkeista ja muistakin herkuista. Ei ne vaan maistu kamalan hyviltä enää, kun on tottunut elämään ilman. En ole koskaan ollut mikään erityinen suklaan ystävä, mutta onhan sitä tullut syötyä vuosien varrella kilo jos toinenkin. Nykyisin alan kallistua sille linjalle, että suklaa ei ole oikeasti edes hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie puolestani olen ollut suklaan suurkuluttaja, toivoisin oikeasti että se jossain vaiheessa ei enää maistuisi hyvältä. Mutta kyllä tuo vähentäminen kaiken sokerin osalta teki niin hyvää, että vaikken ihan sokeritonta elämää tulisikaan tavoittelemaan niin meinaan kyllä vähentää pysyvästi. :)

      Poista
  3. Hei tuntuu! Ihan superällöolo! Tänään treenailin salilla ihan perustreenin, mutta pakko myöntää että kyllä se vähän puiselta maistui. No onneksi se on vain tottumiskysymys. Vähän vaihtelua kaipaisin, mutta ulkona liikkuminen ei vaan oikein vielä kiinnosta. Siksi odotankin kevättä kuin kuuta nousevaa. :) Uuden vuoden jälkeen aion jättää taas namuset pois. Ja korjata muunkin ruokavalion. Keksin eilen niin huipun motivaattorin itelleni. Siitä lisää tammikuussa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset päivät vaan treenailussa on vaikeampia kun toiset... seuraavalla kerralla treeni voi kulkea ihan mielettömällä flowlla. Nää paremmat päivät kannattaa painaa mieleen ja ajatella vaan niitä jos joskus tuntuu vaikealta lähteä sinne salille. :)
      Ja hei, motivaattorit on AINA ihan mielettömän hyviä, itsellänikin on muutamia motivoivia juttuja ensi vuodelle tulossa. ;)

      Poista