keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Selkä!

Voi tiedättekö? Mulla on sittenkin olemassa yläselkä!!! Se on tänään ilmotellut itsestään enenevissä määrin.... Mikä mahtava tunne! Mun täytyy tässä kohtaa tehdä teille lukijoille sellainen paljastus, että en muista koska viimeksi (jos peräti ikinä!) on yläselässä tuntunut treeni tältä! Ilmeisesti maanantain combat ja eiliset mave-kulmasoutu-yhistelmät sun muut liikkeet on tehonneet. Kyllä se siis taitaa se combat pysyä mun treenissä vielä pitkään! :D Pyörsin siis puheeni heti kättelyssä! Mutta se miksi tämä asia on niin mun mieleen, on se, että selkä on mulle yksi alue kropasta mitä en tykkää treenata. Olen sen kanssa ihan yhtä laiska kuin vatsalihasten kanssa. TIEDÄN, aivan käsittämätöntä. Ja TIEDÄN myös sen tosiasian, että koska en pidä näiden treenaamisesti ovat ne siksi myös huonossa kunnossa ja oikeastaan huonon kunnon takia en niitä tykkää treenata. Sellanen oravanpyörä siis, johon pitäisi saada muutos ja pian! Ja koska tiedostan tämän mun enemmänkin mielen heikkouden, olen jo ottanut itse itseni puhutteluun ja meinaan muuttaa asennettani! Ja puhuttelun tuloksena meinaan tosissaan ottaa itseäni niskasta näiden muutaman asian suhteen. Tästäkin syystä odotan innolla sitä Fustra-tuntia, joka viime viikolla täytyi perua sairastelun takia... mutta siitä luvassa lisää jo ensi viikolla.

Tumblr_mbga31qvce1ro0mq6o1_1280_large
Harvapa meistä tälläisen kanssa syntyy, valitettavasti!

Tänään piti ehtiä lenkille... ei se ehtimisestä olisi ollut kiinni. Mutta nämä on niitä äitiyden tärkeitä kysymyksiä taas... lähdenkö lenkille kaatosateeseen nuorimmaisen kanssa? Noh, en. Enpä taida. Ja tälläkin hetkellä istun tässä koneella, kyllä! Koska nuorimmainen vetää sängyssä päikkäreitä ja isompi leikkii (nätisti omiaan, en raaski häiritä, koska olen "muutaman" kerran kuullut siitä kuinka en osaa leikkiä tietynlaisia poikien juttuja). Ja näiden kahden kanssa en pääse lenkille. Ei minun 5vee jaksa kävellä mun lenkkiä mun tahdilla, eikä hänen tarvitsekkaan. (Jos olisi lunta, voisin ottaa pulkan mukaani ja lenkki onnistuisi!) Miehen tultua töistä minä pakkaan kynttilät kassiin ja lähden pitämään kutsuja. Näen siis aikuisia ihmisiä!! Wau! Muuallakin kuin salilla, voiko tälläistä olla??? ;) Ja kun tulen sieltä kotiin on miehen vuoro saada hetki itselleen ja päästä salille... joskus näinkin! Muistan itsekin sen ajan ennen lapsia kun ihmettelin miten perheelliset ei aina ehdi/pysty tehdä sitä mitä tahtovat just silloin kun tahtovat... Noh, olin silloin nuori enkä oikein tiennyt asiasta mitään. Lasten kanssa ei yksinkertaisesti aina ole kaikki mahdollista, eikä tarvitsekkaan olla. Esimerkiksi keskiviikko aamuisin vaikka kuinka tekisi mieli mennä salille, niin en pysty! Koska en saa lapsia hoitoon ja piste. Näiden realiteettien puitteissa pitää mennä ja muistaa se, että vaikka olisin mitä muuta tahansa, ensisijaisesti olen äiti, enkä vaihtaisi sitä mihinkään!

384778_500545809965330_60835073_n_large
We<3It

2 kommenttia:

  1. Noi on niitä treenaamisen highlighteja, kun "löytää" itsestään ihan uusia lihaksia ja tuntee sen tehdyn treenin ihan kunnolla vielä jälkeenpäinkin. Great! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja olenhan mie tehnyt ennenkin samaisia liikkeitä, mut nyt ilmeisesti painot ja tekniikka olivat ihan kohillaan, koska treenin jälkeen jo oli sellainen olo että tunsi tehneensä. Ja varmasti combatilla oli osuutta asiaan. :)

      Poista