perjantai 19. lokakuuta 2012

Tätä viikkoa ja ei niin kevyt perjantai!



Juu, perjantai ja punnituspäivä. Vaaka näytti -200g... Ei huono, koska eilen illalla alkoi joka kuukauden lempipäivät! Ja ensi viikon tavoitteeksi siis jää -300g, jotta olisin tämän kuukauden tavoitteessa. Uskon kyllä ihan täydestä sydämestäni tähän pystyväni! Olo on kaiken aikaa vain kevyempi ja kevyempi. Huomaan tämän tanssitunnillakin, koska nykyään jo uskallan kokeilla ja harjoitella sellaisiakin liikkeitä ihan täysillä, mitä vielä vuosi sitten karsastin viimeiseen asti. Kuten esimerkiksi matoja... Kuinka moni tämän kokoinen lähes kolmekymppinen mamma opettelee tekemään matoja??? ;) (Mikähän sen liikkeen oikea, virallinen nimi muuten on???)

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa lenkillä nuorimman lapsosen kanssa... Noh, todettakoon, että lenkki loppui aika lyhyeen kun alkoi sataa aivan kaatamalla ja nuhanenäistä lasta en tahtonut ehdoin tahdoin kastella aivan läpimäräksi asti. Puoli tuntia tuli siltikin käveltyä, että parempi sekin kuin ei mitään! Eiliset tanssitunnit meni ihan suht hyvin, vaikka väsymys meinasikin ottaa jossain kohtaa vallan ihan tosissaan. Ja nyt on taas polvet ihan mustelmilla ja NIIN kipeenä ettei koskea saata. Noh, ne on niitä tanssin haittapuolia, muuta huonoa en siitä sitten keksikkään!

Kastuttiin, Trust Me!

Tänään ollaan käyty hieman kaupoilla, sieltä tosin mitään juurikaan löytämättä. Ostin Hanna Partasen kirjan Suomalaisen kirjakaupan alesta ja kirjalle jäi hintaa alle 4euroa, joten ei paha investointi. Kirjassa oli todella selkeästi selitettynä hyviä ruokavalintoja ja se ainainen ongelma annoskokojen suhteenkin selvinnee tuosta kirjasta. Mua kun aina vähän mietityttää se, että mikä katsotaan missäkin ruokalajissa annokseksi tai mikä määrä ruokaa "pitäisi" riittää. Yritin myös metsästää itselleni burgundin väristä neulottua kaulahuivia, mutta sopivaa ei löytynyt, joten ostin sitten Prismasta langat ja päätin tehdä tämän itse. Olishan noita neulomuksia tossa jonossa vaikka kuinka paljon, jostain kun saisi vielä muutaman lisätunnin vuorokauteen niin kaikki voisi ehtiä tekemäänkin.




Ja sitten se ei niin kevyt osio tässä päivässä... Ruuan suhteen mentiin siitä mistä aita on matalin! Tai nyt vois kyllä jo sanoa, että mitään aitaa ei ollut mailla halmeilla!!! Yksi puhelu ja kebabsalaattia kiitos! (Haettiin ne sentään ihan itse.) Mutta kahdesta asiasta olen aivan varma: 1.oli se parempi vaihtoehto kuin juustolla uitettu pizza tai kebab ranskalaisilla ja 2. jos ruokailut on pääsääntöisesti kunnossa, niin välillä saa herkutella. Ainut mikä noissa pikaruoka-annoksissa on, että niistä saisi olla kyllä valittavana sellanen pienempikin annos, koska itse en ainakaan kykene syömään tuota kokonaan ja sitten tuntuu kun maksaisi "turhasta" ruuasta. Niin ja sokeriton muuten pitää vieläkin, joten ai nyt ihan kokonaan leimata mua huonoksi syöjäksi. Niin ja muutenkin olen syönyt tällä viikolla ihan normaalisti eli aika hyvin! Seli seli, pieni morkkishan siitä siltikin tuli...


No, mut onhan se hyvää aina välillä!

Se mikä on kuitenkin ollut ihana huomata itsessäni on, että harvemmin nykyään syöminen lähtee ihan täysin lapasesta! Ainakaan tässä vajaan parin viikon (12päivän) sokerittomuuden aikana tälläistä ei ole tapahtunut. Joten siitä hyvästä voi itseään taputtaa olalle. Täytyy tosin myöntää, että tänään kirpasi kerran mieltä kun joulusuklaat on tulleet kauppoihin ja totesin siellä olevan Geishaa tummalla suklaalla! Olisko joku voinu kertoa mulle 2 viikkoa sitten tälläsen olemassaolosta!!! Mutta sitten taas nostin itselleni hattua ja taputtelin olalle, koska kuitenkin ihan tyynesti kävelin ohi ja unohdin kokonaan, että mitään suklaata on edes olemassa.


NomNom... uskoisin!


Eipä mulla tässä tähän päivään muuta... köllähdän masun viereen sohvalle hetkeksi puikkojen ja lankojen maailmaan (sikläli mikäli mun annetaan) ja kohta lähden saunaan... pari viikkoa tässä menikin ilman omaa saunavuoroa ja nyt just se tekee varmasti hyvää! Viikonloppuja kaikille tasapuolisesti!

4 kommenttia:

  1. Älä suotta kehittele morkkista kebabista, sehän on elämän suola! Kuulunut meidän perheen ruokavalioon aina siitä asti kun siippani kanssa ekat kerrat tapasimme. Hän tuli hakemaan minut töistä kotiin - olin silloin töissä juurikin kebabravintolassa - ja tein hänelle oikein kunnollisen kebabin. Yhteinen tulevaisuus oli taattu :)

    Kunnollista kasviskebabia on vaan niin vaikea löytää, muuten meillä syötäisiin tätä herkkua useamminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en mie hirveetä morkkista siitä saanut, koska kyseessä oli meidän tämän päivän ruoka, eikä tosiaan mikään ylimääränen "iltapala" tai vastaava. Ja mie olen syönyt Puolassa vaihdossa ollessani kanakebabia, mihin en ole koskaan Suomessa törmännyt (en tosin ole liiemmin metsästänytkään) ja se oli mielettömän hyvää. Oikein kaiholla välillä muistelen sitä miltä se maistuikaan. :)

      Poista
  2. Mä oon myös himoinnu tota Geishan tummaa suklaata! Oon kyllä jo suunnitellu, että ostan ton itelleni oottelemaan jouluaattoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyl niitä varmaan meiltäkin jouluna löytyy... näitä ja vihreitä kuulia ja sit luulen, et makean kiintiö on taas hetkeksi tyydytetty. ;)

      Poista