Joskus tuntuu siltä, että eihän tästä tule yhtään mitään! Haluaisin olla sellainen kuin ajatuksissani olisin, mutta matka tuntuu liian pitkältä ja sinne pääseminen mahdottomalta. Ja tänään on just sellanen päivä! Koti rempallaan, tekemättömien töiden lista kasvaa, oma olo on kamala viikonlopun jäljiltä, treeniä on ollut ihan liian vähän viime aikoina jne. Olen siis taas pettynyt itseeni ja siihen kuinka asioita hoidan, tai lähinnä jätän hoitamatta.
Koskahan sitä löytäisi kaikkien asioiden välille sellaisen tasapainon, missä olisi itselläkin hyvä olla? Koskahan oppisin antamaan itselleni tehdyt virheet anteeksi ja jatkamaan "puhtaalta pöydältä"? Koskahan oppisin aikatauluttamaan meidän perheen elämän niin, että ehdittäis tehdä kaikki asiat mitkä tahdotaankin tehdä? Tiedän sen, että nyt moni miettii siellä, että eihän se niin vaikeeta voi olla... Mutta kyllä se vaan voi! Siis ihan totuuden nimissä, äiti, joka harrastaa tanssia ja kuntonyrkkeilyä sekä käy salilla + isi, joka harrastaa kuntonyrkkeilyä ja ensi maanantaista lähtien Defendoa sekä yksi viisi vee, jolla alkaa tänään paini... niin ja sitten on vielä kaksi vee, joka tulee kaikessa mukana. Aikatauluttamis ongelmia on! Toki meillä on nyt se hyvä puoli, että saadaan pojat hoitoon kerran viikossa, jotta päästään miehen kanssa yhdessä boksaamaan, mutta sekin stressaa mua suunnattomasti. Siis, että joku JOUTUU hoitamaan meidän lapsia, että me ehditään harrastamaan! Ehkä hieman väärä ajattelutapa, mutta jotenkin en haluaisi olla kenellekkään "rasitteeksi" ja siksi hoitaa omat lapseni.
Tänään on siis taas tälläinen maanantai, kun mikään ei tunnu sujuvan ja päässä on yksi iso möykky! Vedetkin on meidän talosta poikki, joten keittiössäkin on kamala kaaos ja kylppärissä odottaa hirvittävä kasa pyykkiä. Käsikin on kipeenä ja olo tosi nuutunut. Ihan kun olis pallon nielassut. Ehkä tämä kaikki katoaa illalla, kun tapaan ystäväni ja saan katsoa leffan ihan rauhassa... vatsalihaksia siis luvassa ihanaisen Channing Tatumin ja poikien kera! ;)
Pyydän taas anteeksi tälläistä valituspostausta, mutta tahdon pitää tän asian mahdollisimman realistisena ja aina kaikki ei vaan mene putkeen!
Missäpä sitä ihminen valittaisi jos ei omassa blogissaan :) Se on sitten kaikkien oma valinta, että haluavatko lukea.
VastaaPoistaNäinhän tuo varmaan on. Itseä vaan harmittaa kun en loppujen lopuksi ole mitenkään valittavaa sorttia ja maailmassa on paljon suurempiakin ongelmia kuin mun pienet mitättömät vaivat. :)
Poista