Huisi olo!

Just kömmin suihkusta ja yritän syödä tässä samalla kirjotellessa iltapalaa (luonnonjugurttia, mansikkasosetta, mysliä, gojimarjoja ja kurpitsansiemeniä, NAM!)... Juu, tiedän, ruokailu pitäis aina pitää omana erillisenä tekijänä, mut nyt ei pysty olemaan jakamatta tätä fiilistä teidän kanssa!

Eilen oli nykytanssitunnit... olen siis pitänyt ohjaamisesta sen vuoden tauon je eilinen jännitti melkosesti, mutta ihan hyvin se meni. Alkukankeutta toki oli havaittavissa, mutta luulen, että kaikki palaset palaa taas mieleen, kunhan vuosi tästä hieman etenee. Oli jotenkin mahtava taas nähdä tytöt tekemässä just niitä juttuja mitä minä olen itse pienessä mielessäni loihtinut, se tunne on jotenkin huisi, etenkin kun tytöt osaavat tulkita mun haluamia tunnetiloja ja liikeratoja niin hyvin! Nyt odotan huomista kuin kuuta nousevaa, koska ensin pidän oman street/hiphop tunnin ja siihen perään pääsen itse oppilaaksi sekä street/hiphop- että showtanssitunnille. Ja se jos mikä on ihanaa! Meidän yhdistyksen sivuille pääset tästä, jos jotakuta alkoi kiinnostaa.

Ja tänään mummi oli hoitamassa meidän poikia, kun miehen kanssa lähdettiin hakkaamaan säkkejä! Oikea olkapää ei ole kunnossa vielä, joten otin sen kanssa vähän rauhallisemmin, mutta muuten sain kyllä ihan mielettömän hyvän treenin tehtyä. Ja siis ihan sellanen mielenkiintonen seikka, että sykemittarin mukaan tänään paloi 764kcal puolessatoista tunnissa... kertooko se sitten hyvästä treenistä vai huonosta kunnosta, voimme kaikki ihan itseksemme miettiä! Jokatapauksessa olo on mahtava, väsynyt, rääkätty ja onnellinen.

Tänään treenatessa myös huomasin, että mullehan on alkanut tulla lihaksia! Siis MULLE! Mulle, jolla lihaksia varmasti on aina ollut just sen verran, että ihminen kasassa pysyy muttei yhtään sen enempää. Nyt huomasin, että pohjelihakset näkyy ja hartia/olkaseudullakin on tapahtunut edistystä. Lisäksi mulla näkyy solisluut! Ihan hullua ja monen mielestä varmasti ihan turhanpäiväistä, mutta tälläset muutokset on niin tervetulleita tähän osotteeseen. Ja eihän tää elämänmuutos olis mistään kotosin, jos ei itsekin huomaisi muutosta. Pieniä asioitahan nää on, mutta kuitenkin niin suuria ja voimaa antavia. Motivaatio nimittäin kasvaa kummasti kun huomaa edistyvänsä edes jossain.

Nyt hyppään sohvalle kamomillateen (mun suosikki ja joka iltainen tapa) kanssa kullan kainaloon ja katsastan elämä lapselle konserttia, se kun liippaa omaakin elämää melko läheltä.

Kuva on otettu just puhelimella, siksi laatu ei ole paras mahdollinen.