Siis, nyt en enää ala mitään, en niin millään, enkä yhtään! Mulla on veto aivan poissa... Tänään parin tunnin kakkujenteko-projekti tuntui jotenkin mahdottoman paljon kropassa... Pojat lähti illansuussa ulos ja minä jäin sisälle makaamaan sohvalle ja katsomaan Suurinta pudottajaa... piti lähteä salille, en mennyt... Siis en käsitä, tai sanotaanko että en käsittänyt ennenkun raahauduin rappuja alas poikin luokse ja lähdettiin hieman kävelemään... Kylmyys iski heti, okei, siellä on hieman viileä noin t-paidassa oleiluun... Käveltiin ehkä 10minuttia kiertoteitä katsomaan isomman pojan kerhopäivät seurakuntakeskuksen ovesta... noh, ja siitä suorinta tietä viidessä minuutissa kotiin.
Nenän ja kurkun välissä tuntuu epämukavan pallomaiselta ja särkevältä... EI EI EI! Nyt minä en tule kipäksi, en sitten suostu tähän en niin millään! Neljänviljan puuro mansikoilla ja mustikoilla nassuun ja sohvan nurkkaan hunajalla höystetty teekuppi nenän alle... Huomena menen isoäidilleni keräämään mustaviinimarjat ja syön niitä niin paljon, että halkean c-vitamiineista, mutta kipeäksi en suostu tulemaan! Että tällästä pientä kivaa tähän kiireisen viikon alkuun, prkl sanon minä!
 |
| Tälläsiä maisemia meidän naapurustossa |
 |
| "Siis nyt äiti ei ihan tajuu..." |
 |
| "Palelee, mennääks jo kotiin?" |
Voiei! Toivottavasti et tule kipeäksi, pidän täällä peukkuja että hunaja, mustaherukat ja tahdonvoima tepsisivät.
VastaaPoista