Hyvinvointi ja onnellisuus

Voin nykyään paljon paremmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Uskallan jopa väittää, että voin paremmin kuin kertaakaan koko aikuisikäni aikana. Haluan uskoa siihen, että oma henkilökohtainen hyvinvointini on myös lisännyt onnellisuuttani.

Myönnän sen, että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin yhtenäkään hetkenä tämän lyhyen elämäni aikana. Toki olen ollut onnellinen monesti ennenkin -vastarakastuneena, lasten syntymän aikoina, naimisiin mennessäni jne. MUTTA en nyt puhu hetkellisistä suurista onnellisuuden tunteista vaan sellaisesta yleisestä onnellisuudesta ja samalla hyvinvoinnista. 

Olen opetellut rakastamaan itsäni. Olen samalla oppinut hyväksymään itseni. Myönnän etten edelleenkään ole ulkonäöltäni sitä mitä haluaisin tai etten edelleenkään pidä itseäni minään pikkuisena tyttönä. Mutta osaan jo arvostaa itseäni ja SE jos mikä on minun kohdallani jo paljon. Osaan ottaa kohteliaisuudet kohteliaisuutena, enkä enää mieti jokaisen tälläisen jälkeen, että "kunhan nyt sanoo..." 

Olen keräillyt itseäni monen monta vuotta. Olen tietoinen siitä, kuinka väärin olen itseäni kohdellut niinä aikoina kun olen vihannut itseäni. On edelleen päiviä ja hetkiä jolloin en ole tyytyväinen itseeni tai olotilaani. Juuri näinä hetkinä yritän muistaa aina sen mistä tulen ja kuinka pitkän matkan olen kulkenut niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Uskallan väittää, että kaiken tämän kuljetun matkan aikana olen saanut itsetuntoni takaisin. En enää välttele sosiaalisia tilanteita tai lukkiudu sisälle. Tahdon nähdä ja kokea. Haluan laittaa itseni likoon. Haluan joskus huomata, että pystyn johonkin mihin en ikinä kuvitellutkaan pystyväni. Tahdon elämääni uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä, jotka inspiroivat minua. Haluan ELÄÄ! Ihan joka päivä!

Tänään jopa sanoin itselleni, että näytän hyvältä! :D