Viikko 51

Tällä viikolla on vedelty aika tunteikkaissa merkeissä. Edellisen postauksen kommentit kertoivat taas mulle sen, kuinka onnekas olen ja kuinka ihania ihmisiä mun ympärillä onkaan.... ja tuossa kun ei kuitenkaan olleet kaikki asiat mitä kyseinen postaus on saanut aikaiseksi, tarkoitan siis niitä kasvotusten (tai jotenkin muuten) sanottuja kommentteja. Toki tää joulun aikakin saa mut aina tunteikkaaksi. On siis kyyneleet olleet aika herkässä ja tuntuu että vähän kaikki saa mut hyvinkin emotionaaliseen tilaan. Väsymystäkin on ilmassa, sillä illat tuppaa venähtämään vähän liian myöhäisiksi, kun on näitä salaisia-hommia, mitä joutuu sitten tekemään kun lapset nukkuu... isompi pojista kun on tällä viikolla jostain syystä pyörinyt ja hyörinyt sängyssään ja nukahdellut vasta 22aikaan, vaikka onkin mennyt ajoissa sänkyyn. Kait sa alkaa lähestyvä aatto jo pistämään tuon lapsenkin ajatukset ihan sekaisin. 

Kaiken lisäksi tällä viikolla iski stressi siitä, että pitäisi löytää töitä, Kotkan päättäjät päättivät poistaa kuntalisän ja se vaikuttaa siis minuunkin. Toki kesäkuussa mun olisi jokatapauksessa ollut pakko hakeutua töihin (nuorimmainen tosiaan täyttää jo 3), nyt tämä vain hieman nopeutti mun aikataulua. Olen hyvin, hyvin onnekas kun olen saanut olla kotona lasten kanssa näinkin kauan, mutta en edelleenkään tiedä mitä haluaisin isona tehdä. Olen siis leipuri-kondiittori ja toki ne työt kiinnostaa ja kovasti. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että on alkanut vähän muunkinlainen ala kiinnostaa... olisi ihana ymmärtää enemmän tästä ravitsemuksesta. Se tosiaan tarkoittaa joko viittä vuotta yliopistossa tai sitten maksullista koulutusta, joka sekin kestää pari vuotta viikonloppuopintoina ja maksaa hivenen liikaa mulle tällä hetkellä... Toki jos saisi jotain töitä ja opiskelisi siinä samalla.... kaikki on kuitenkin vielä ihan auki. Tällä hetkellä lähestulkoon mikä tahansa duuni kelpaisi! Olisin kuitenkin niin halukas jakamaan muun kokemuksia ja auttamaan muita samojen asioiden kanssa ponnistelevia. Mikä olisikaan ihanampaa kuin kertoa ihmisille, että tiedän miltä heistä tuntuu ja tiedän miten siitä pääsee eroon. Mikä olisikaan mielenkiintoisempaa kuin antaa muille voimia omalla tekemisellään ja esimerkillään sekä oikeasti osata auttaa ja tietää mistä puhua. Mikä olisikaan palkitsevampaa kuin nähdä muidenkin onnistuvan!

 Ja jottei elämä olis ihan liian helppoa näin jouluviikolla, niin päätin maanantaina, että pienempi saa nyt opetella olemaan ilman vaippaa! JES! Vihoinkin se rumba loppuu... ja kyllä vasta kun lapsi on 2,5vuotias. Viltsu on pelännyt pottaa ja pönttöä tosi pitkään vaikkei hän ole mitään pahaa näiden kanssa kokenutkaan... ollaan pitkään "tehty tuttavuutta" kyseisten kavereiden kanssa ja vasta nyt ollaan sinut niiden kanssa. Joten äippä päätti HETI tarttua tilaisuuteen ja neljäs päivä valkeni jo ihan hyvänä. Voin kuitenkin taata teille, että pyykkiä on pesty! Niin ja jottei tää menis edelleenkään liian helpoksi, ni mies on töissä Vantaalla... käy siis yöt nukkumassa kotona ja päivät painaa duunissa. Mie täällä kauhuissani mietin kun hän pakettiauton kanssa tuolla ajelee päivittäin ja yritän saada joulua järjestettyä.

En siis ihan hirveästi ole ehtinyt treenaamaankaan... HARMI! Toki, ehkä nää on taas tekosyitä, mutta saavat nyt olla... tällä viikolla pääasiaan on noussut joulu, ystävät ja kotona olo. Nyt joku tosi-treenaaja ei taas kestä yhtään, että olen lusmuillut... ja täytyy kyllä myöntää että hieman se itseänikin harmittaa. Yritän kuitenkin saada koko pakan kasaan ennen maanantaita, jotta voidaan sitten rauhassa lomailla (ja treenata) koko porukka! Maanantai tosiaan meni ihan toipuessa näytöksestä, väsymys oli kova ja kaiken aikaa oli nälkä. Siis ihan virallinen ja todellinen nälkä. Tankkailin kunnon ruokaa aika mojovasti silloin. Tiistaina alkoi helpottaa ja Fustra-treeni teki TODELLA hyvää, hiki lensi ja koko kroppa oli mielettömässä jumissa, vaikka olinkin venytellyt sekä sunnuntaina että maanantaina. Muutama liike meni ihan ala-arvosesti kun yksinkertasesti lihakset oli NIIN poissa pelistä, mutta siinähän ne pikkuhiljaa treenin aikana aukeili ja olokin helpotti. Eilinen nyt menikin ihan kotoillessa, laiteltiin lasten kanssa joulukuusta jne. ja lisäksi ystäväpariskunta kävi illansuussa kahvittelemassa ja tuomassa pienen joulu-paketin (se sisälsi omenoita, mandariineja, paprikoita, pähkinöitä, sokeritonta glögiä, tonttukoristeen ja miehelle yhden jouluoluen sekä lapsille muutaman suklaan ja pienet AngryBirdsit... aika ihanasti ajateltu paketti meille, jokaiselle jotakin). Illalla esitin miehelle pienen toiveen unen ja valveen rajamailla: "huomenna haluaisin treenaamaan..." Mies vastasi jotain tähän suuntaan "Mmmmhhh..." Että saa nähdä kuinka mun käy! ;) Todennäköisesti hän on iltaan asti töissä enkä minä saa itseäni tästä härdellin keskeltä salille...

Sokeriton aika alkaa käymään vähiin, takana on 10viikkoa ja 3päivää... edessä 4päivää (holittoman kanssa mennään samoissa, tosin jäljellä on vielä vajaa nelisen kuukautta)! Eilen oli oikeasti TODELLA lähellä etten sortunut yhteen tummaan Geisha-konvehtiin. Illalla olin nälkäinen, ennen iltapalaa ja ensin ajattelin, että eihän yksi konvehti maailmaa kaada. Hypistelin jo sitä konvehtia kun mies komensi mut pois keittiöstä! :D Sitten mietin, että onhan se nyt perkule, jos on pystynyt olemaan yli 10viikkoa niin, että on syönyt 2 lusikallista hyydykekakkua ja pienen palan sen kakun pohjaa ja NYT kun on enää muutama päivä jäljellä menee herkuttelemaan. Ja kyse oli kuitenkin yhdestä konvehdista, mutta pidin pääni! Söin terveellisen iltapalan ja join teeni. Sitten ei edes tehnyt mieli makeaa, mulla oli siis vain ollut nälkä! Ja voi sitä mielessä käynyttä riemua, kun taas kerran pystyin pitämään selkärankani. Tiedän, että jouluna tulen herkuttelemaan useampana hetkenä, mutta en anna sen stressata! Sillä, minä myös tiedän ettei yksi tai kaksi herkkua silloin tällöin haittaa, jos koko muu aika sujuu hyvin. (kaikki tekstin kuvat We<3It)

Salaattia

Ihania värejä ja makuja

Ja joskus sitten jotain tälläistä!

Tästä nyt tuli tällänen liiba-laaba-postaus... tai sitten vain tuon edellisen postauksen jälkeen kaikki tuntuu hieman turhanpäiväiseltä, etenkin kun ei ole varsinaisesti mitään asiaa... ;)