perjantai 14. syyskuuta 2012

Motivaatiosta

Motivaatio on hieman vaikeampi juttu tälläisessä pitkän tähtäimen asiassa, kuten nyt esimerkiksi tämä mun elämäntaparemontti. Vaikean jutun motivaatiosta tekee ensinnäkin se, että se on jokaisen ihmisen henkilökohtainen juttu ja näin ollen kumpuaa suurelta osin jokaisesta ihmisestä itsestään. Toki ulkoisiakin motivaattoreita toisinaan tarvitaan ja nehän tuovat usein iloa ja hyvää mieltä henkilön elämään.

Ensinnäkin suosittelen harkitsemaan asiaa ja puntaroimaan tulevia ja sitä mitä ja miksi tahtoo tehdä. Tälläinen harkinta-aika saattaa kestää toisilla ihan hetken, mutta toiset vaativat pidemmän aikaa sisäistääkseen asian. Tälläinen elämäntaparemontti ei kuitenkaan välttämättä ole kaikille ihan helppo juttu ja siksi sitä kannattaakin etukäteen miettiä. Muutenkin kannattaa miettiä ja vaikka ihan listata minkälaisia muutoksia haluaisi tehdä, mistä on valmis luopumaan ja mikä on itselle niin tärkeä asia ettei siitä haluaisi ainakaan kokonaan luopua. Itsehän olen kaiken maailman listojen tekemisessä ehkä Suomen mestarien top vitosessa, eli kaikki asiat täytyy "listoittaa", jotta pysyn kärryillä kussakin asiassa.

Se, mistä se lopullinen motivaatio homman toteutukseen tulee onkin sitten se vielä kinkkisempi juttu. Kuten jo edellä mainitsin, toiset tahtovat palkita itseään saavutuksistaan ja myönnän, että itsekin olen tätä motivaattoria käyttänyt. Olen esimerkiksi tilannut itselleni lehden saavutettuani kymmenen kilon tiputuksen ja ostanut uuden talvitakin -15kilon kohdalla. Tälläisenä motivaattorinahan voi toimia ihan mikä tahansa, mikä itseään miellyttää. Kuitenkin kannattaa tarkkaan miettiä kannattaako itseään palkita ruualla, vaikka en kiellä etteikö sekin voisi jollakulla toimia. Toisilla motivaattorina toimii esim. farkut joihin vielä jonain päivänä tahtoisi mahtua (nimimerkillä sellaiset löytyy vaatekaapista).

Motivaatiota kannattaa etsiä etenkin itsestä sisältä. Kannattaa vaikka kuvitella itsensä 5kiloa hoikempana ja miettiä tarkasti miltä oma olo silloin tuntuu. Olo on kevyempi ja ulkonäkö on usein jo hieman muuttunut jne. Kannattaa myös miettiä mitä hyötyjä elämäntaparemontista on juuri sinulle. Tuletko terveemmäksi, pieneneekö sairastumisriski, jaksatko paremmin, nukutko paremmin jne. Usein oman olon kuunteleminen ja tulevan ajattelu helpottaa ja motivoi. Kannattaa myös muistaa se, että omasta itsestään se kaikki kuitenkin lähtee. Jos jollakin hetkellä muutoksen tekeminen tuntuu vaikealta tai mahdottomalta kannattaa ehkä ennemmin odottaa hetki kuin alkaa väkisten tehdä sitä mikä ei tunnu hyvältä.

Joillekuille varmasti sopii myös se, että alottaa hieman väkisten. Esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen tuntuu monista vaikealta, mutta usein ensimmäisen kerran jälkeen helpottaa. Viimeistään siinä kohtaa kun huomaa edistyneensä siinä mitä tekee alkaa motivaatio kohota. Itselläni ainakin motivaatio nousee aina kun huomaan jaksavani salilla paremmin tai kun huomaan jonkun vaatteen olevan taas hieman löysempi kuin ennen. Kannattaa toki myös miettiä kuinka paljon haluaa ulkopuolisten henkilöiden tukea. Itselleni on ainakin tehnyt hyvää kun lähipiiri tietää mun projektista. Silloin sekä he, että minä itse osataan ottaa asia hieman eri tavalla kuin jos toinen osapuoli ei tietäisi asiasta lainkaan. Totta toki on sekin, että toiset ihmiset vain haluavat tehdä työn itsekseen, täysin muiden tietämättä ja silloin tätäkin asiaa täytyy kunnioittaa.

Sitten kun on alkuun päästy, niin omia ajatuksia täytyy tietenkin päivittää sitä mukaan kun esim. liikuntoja tai ruokailujakin. Omat saavutukset toki motivoi, mutta kannattaa pitää tavoitteet sellaisina, että niihin on realistista päästä. Kannattaa pitää oma mieli avoimena ja etsiä itselleen positiivisia juttuja. Jos jokin ruoka ei vielä 50 maistamiskerran jälkeenkään maistu hyvälle, kannattaa se ehkä unohtaa. Tai jos salilla käyminen ei suju ei sitten niin millään, niin miettii olisiko jotain tehtävissä toisin. Oma mieli pitää kuitenkin pyrkiä pitämään positiivisena, vaikka tiedän liiankin hyvin ettei se ole aina niin helppoa.

Motivaatio on siis monisyinen juttu. Luulen, että jokaisen täytyy löytää se itsestään ja omista jutuistaan. Toki toisen ihmisn sanomiset saattavat motivoida, mutta loppujen lopuksi siihen reagoiminenkin lähtee meistä itsestään. Luulen, että tästä asiasta voisi kirjoittaa monia kirjoja, joten tässä ihan vain tälläinen pieni mietelmä multa itseltäni. Nämä asiat on ihan itseopittuja ja omassa elämässä hyviksi havaittuja, ei siis mistään mestariteoksista luettuja, joten allekirjoitan vain ja ainoastaan itse nämä kirjoittamani asiat.

Olisi ihana kuulla miten te motivoitte itseänne? :)

7 kommenttia:

  1. Hitsi nainen, kun sä kirjotat niin hyvin! Oli kyllä huippu juttu, että löysit mun blogin, että mä löysin sun blogin. Mä saan jo näistä sun jutuista ihan hirveäsyi motivaatiota! On huippua tietää, että täälä virtuaalimaailmassa joku toinenkin 'kamppailee' samojen juttujen kanssa. Vaikka toki sä olet jo matkalla paljon pidemmällä :)

    Mä motivoidun varmaan eniten tällä hetkellä siitä ulkonäöllisestä puolesta. toisaalta taas hyvän terveyden ja sairauksien välttämisestä ja siitä yleisestä fiiliksestä, mikä tulee kun syö monipuolisesti ja terveellisesti. Miten paljon paremmin silloin jaksaakaan!

    Sitä mietin hirveästi, miksi en saa motivoitua itseäni harrastamaan enemmän liikuntaa? Tietysti kävelen aivan kamalasti ja juoksen lasten perässä, mutta olisi ihana oppia oikein kunnolla treenaamaan. Resurssit just tässä vaiheessa on vähän huonot, kun salille en oikein pääse, mutta kyllähän motivaation ollessa kohdallaan tuossa olohuoneen matollakin saisi niitä lihaskuntoliikkeitä aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, on aika mieletöntä motivoida jotakuta toista tekemään hyviä valintoja. :)

      Mie olen yrittänyt ajatella ne mun liikuntahetket mun omana aikana... Siis aikaa äidille ihan vain itselleen. Ja toisaalta ne on hyvin tärkeätä aikaa isille ja pojille ihan keskenään, ilman äitiä. :) Aina toi ajattelutapa ei onnistu, mutta aika useasti jo kuitenkin.

      Ja tosiaan omassa olohuoneessakin on helppo treenailla, kunhan vaan aloittaa. Se ensimmäinen kerta ja toinenkin täytyy vaan jaksaa viedä läpi niin kyllä se siitä usein lähtee etenemään ihan omalla painollaan. :)

      Poista
  2. Mä tajusin nyt, ettei mulla edes ole mitään ihmeellisempiä motivoivia juttuja. Tai no tietysti se ulkonäkö ja hyvä olo, mutta mitään välitavoitteita, jotka motivoisi jatkamaan, en ole kehitellyt!

    Mulla on kyllä ihan hirveä hinku ostaa hyvä sykemittari. Ehkä voisinkin asettaa jonkun välitavoitteen, jonka jälkeen pääsisin hyvin mielin ostamaan tämän kalliin ihanuuden. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin ne "palkkiot" tulee yleensä aika itsestään, harvoin mietin että sitten kun on 30kiloa pudonnut niin sitten sitä ja tätä. Yleensä kun saavutan yhden etapin niin mietin voisiko seuraavasta askeleesta ansaita jotain jne. :D Paitsi tää -20kilon tavote-lahjus on kyllä jo kauan aikaa sitten mietitty, mutta se onkin ihan spesiaali-juttu.

      Ja sykemittari on kyllä mun paras treenikaveri! Toni osti sen mulle jo muutamia vuosia sitten lahjaksi ja en olisi ikinä voinut parempaa lahjaa saada. Joten suosittelen sen hankintaa! :)

      Poista
    2. Joo mun täytyy ehdottomasti hankkia sellanen!

      Poista
  3. Itselle suurin motivaattori on kyllä hyvä olo, kokonaisvaltainen hyvä olo. Ei kyllä haittaa yhtään, että peilistä katselee iloisempi ja hitusen hoikempi emäntä. ;) Itselle liikunta on todella tärkeää, enemmän "ongelmana" lankeaminen herkkuihin.. ei mitään ylenmääräistä, mutta aina pitäisi olla kotona jotain hyvää. Nyt kun olen ollut kipeänä jo viikon päivät, harmittaa niin paljon, kun ei pääse liikkumaan. Voi että voi olla ikävä jumpalle! Tai edes kävelylenkille! :)
    Mutta nyt jatkan "lepäilyä" tyttöjen kanssa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan tehty sellanen päätös noiden ylimäärästen herkkujen kanssa, että kaappiin niitä ei osteta. Meillä ei siis ikinä ole mitään vierasvaraa, koska ne ei kaapissa kauaa säilyisi. Makeat herkut söisin minä ja suolaset herkut menis mun miehelle. :D

      Toi kokonaisvaltaisuus onkin tälläsessa projektissa oikeestaan see kaikkeista paras asia, se kuinka kaikka vaikuttaa kaikkeen ja miten oma mielikin on parempi kun on kaikin puolin muutenkin mukavampi olla. Ja itselleni noista liikuntahetkistä on alkanut tulemaan jo sellainen henkireikä, kaikki ympärillä olevat huomaavat kuinka tämän äidin pinna kiristyy helpommin, jos on joutunut pitämään taukoa liikunnoista. ;)

      Poista