Salille lähtö tuntui kurjalta. Nuorin lapsi veti päiväunia, kuten isänsäkin, joka lähti yöksi töihin. Vanhin lapsi oli saanut luvan katsoa kirjastosta lainattua SpiderMania ja mun olis NIIN tehnyt mieli ummistaa silmät. Unettavan tuhinan kuuluessa ympäri asuntoa vedin treenikamat päälle ja lähdin, ilman sen kummempia miettimisiä. Onko tämä nyt sitä automaatiota vai vain hyvää tuuria ettei oma mieli ruvennut keksimään tekosyitä? | |||||
Kuvat we<3it
Voi mikä motivaatiopotku meikäläisen pehvalle! Mennään iskää töihin vastaan illalla ja periaatteessa mulla on sen jälkeen hyvää aikaa mennä salille. Koko aamu on vaan ollut niin vetämätön että ruksasin koko idean kalenterista yli, mutta tän luettuani joku pieni motivaatiokärpänen puraisi ja päätin että ehdottomasti meen treenaamaan, koska voin. Kiitos! :)
VastaaPoista