Miten nyt on jo perjantai?

Tää viikko on vienyt ihan mennessään... Siis mitä hittoa tapahtui, kun nyt on jo perjantai??? Olen käynyt kerran lenkillä... KERRAN!!! Siinä se, tän viikon oikea urheilijan alku, prkl! Noh, arki on tällä viikolla vienyt mukanaan. Isommalla lapsella alkoi seurakunnan kerho ja torstaina alkoi perhekerhokin, missä käydään molempien poikien kanssa. Ja niin ihmeellistä kun tää kerhoilu lapsista onkin, niin he myös vaativat tällä viikolla paljon enemmän... kerhoissa käynti jännittää ja väsyttää, joten kiukkua ja hermojen kiristystä on ollut paaaaaaaaaaaaaljon ilmassa! Onneksi tämä menee ohitse parissa viikossa kun lapset alkavat tottumaan taas näihin syksyn rutiineihin. Mies puolestaan on joka syksyisellä työkeikalla ja kotona aina vasta viiden aikaan, ja se on muuten ihan eri asia kun neljä! Hämmentävää, mutta se ilta alkaa lähes samantien kun mies tulee kotiin. Toinen normaalia arkea häiritsevä asia tässä keikassa on, että heidän työajat saattavat vaihtua ihan lyhyelläkin varoitusajalla, kuten viime viikollakin yks kaks kesken viikon he tekivät 12tunnin yövuoron. Eli ennustettavuus on melko huono ja suunnitelmia ei paljon etukäteen tehdä. Kahden päivän aikana on ensi viikonlopun ylityövuorotkin vaihtuneet useampaan otteesen.

Kaiken lisäksi mulla on tekeillä tän kesän (ainakin näillä näkymin) viimeinen kakkutilaus, mikä sisältää viisi hääkakkua... joten iltasin olen sitten vääntänyt niitä ja koristeita, jotta hääpari saa lauantaina pöytäänsä just sellaset kakut mistä ovat haaveilleet. Joten joskus arki vaan vie, sen kummemmin sitä asiaa edes ajattelematta! Ja täytyy myöntää, että varmasti olisin johonkin väliin saanut lenkin tungettua, mutte yksinkertaisesti en ole tästä enää jaksanut tällä viikolla stressata. Etenkään kun alkuviikosta oli kaikki mahdollisuudet saada se flunssakin!

Kaikesta tästä huolimatta, vaaka oli tänään armollinen ja näytti -300g... eli ei paljon, mutta odotin kyllä jotain ihan muuta, joten olen tähän enemmän kuin tyytyväinen! Nyt pudonnut on tasan 19kiloa ja kahdenkympin tavote ja suuren suuri palkinto siitä odottaa, mutta kerrottakoon siitä vasta sitten kun sen aika on! ;) Ensi viikoksi suunnittelin tehotreeniviikkoa, jotta saan itseni taas ruotuun ja kaiken ylimääräsen nesteen liikkeelle... viikon päästä lauantaina kun ollaan taas menossa ystäviemme häihin ja tiedän, että siellä tulee herkuteltua ja juhlittua taas ihan riittävästi vähäksi aikaa... plus, että on mukavampi pukea juhlamekkonen päälle jos vatsa ei ole turvoksissa! :D

Eli en nyt osaa päättää olisinko pettynyt vai onnellinen tästä tilanteesta... ehkä enemmän kuitenkin hyvilläni, koska ymmärränhän minä sen, että tässä projektissa yksi viikko ei kaada mitään, kunhan sen viikon jälkeen palaa taas takaisin ruotuun!