Puhetta muiden suhtautumisesta painon putoamiseen ja ulkomuodon muuttumiseen siis... Tää on nyt ihan oman mieleni tuotosta ja luulen, että jokaisella painoaan pudottaneella on omanlainen näkökanta tähän asiaan. Osa laihduttaneistahan tahtoo ettei heidän muuttunutta ulkomuotoaan kommentoida mitenkään, osa hakee erityisesti kommentteja. Itse lukisin itseni johonkin tähän välimaastoon.
On harvinaisen raivostuttavaa kuunnella sellasta överiksi vedettyä "voi vide kun oot laihtunu, siis OMG, miten sä ton teet? Kerro heti? Oot varmaan ostanu TAAS pienemmät farkut ja siis ihan mieletöntä!!!" Ja sit itse olet siinä sillai, että "ööö... olen about sammoissa mitoissa kun 6vuotta sitten kun ollaan viimeksi nähty, et jooooo...." Ja antakaa anteeksi noi mun maailman teineimmät omg:t ja muut! ;)
Toinen ääripää on sitten taas ihmiset, jotka ei mainitse mitään. On siis aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ovat täysin huomaamatta asiaa. Ymmärrän toki, että moni on kohteliaisuuttaan sanomatta mitään... useinhan tälläisessä tilanteessa saattaa tosiaan se toinen osapuoli loukkaantua.
Mun mielestä paras tapa suhtautua tähän on sellanen neutraali! Kyllä multa voi kysella ja kyllä mulle voi kommentoida! Kyllä mulle myöskin voi sanoa kritiikkiä ja kertoa omia kokemuksia tai neuvoja! Mut hommaa ei tartte vetää överiksi, en mie kuitenkaan ole ryhtyny mikskään ydinfyysikoks tai käyny kuussa! Mutta sitten on nää mun ihanat ystävät ja läheiset. Otetaan vaikka esimerkkinä mun ihanat ja rakkaat ystävät N ja M (tunnistatte varmaan itsenne tästä), jotka kävivät muutamia viikkoja sitten lyhyen ja ytimekkään keskustelun kun nähtiin pitkästä aikaa... N: Tea, sie olet kyl taas pienentynyt! M: No, ainahan se nykyään on. Tytöt on NIIN kannustavia ja ihania ja vain niiltä voi saada tollasia kommentteja ja jatkaa iltaa ihan kuin mitään ei olis tapahtunut! Ja näinhän sen pitäiskin mennä! Tai mun äiti... sieltä olen aina saanut parhaat neuvot niin elämässä yleensä kun kaikessa pienemmässäkin, ja sieltä tulee aina ne realistisimmat kehut tai vähän vähemmän kehut. On mahtavaa omata tälläsiä ystäviä ja läheisiä. Kiitos teille, luette tätä kuitenkin!
Mutta nyt hyvää lauantai-iltaa kaikille, mie otan nyt ihan rennosti ja kömmin sohvan uumeniin... omasin morkkiksen tästä päivästä aiemmin, kun en saanut mitään aikaseksi ja sit olis pitäny olla lepopäivä liikunnoistakin ja ihan kamalan tukkonen olo aivossa ja kärttynen mielikin... Noh kävin sitten vajaan tunnin kävely-lenkillä eikä harmita enää mikään! :D
Näinhän se menee, että kaverit ja muut läheiset ei aina oikein tiedä, mikä olisi paras tapa kannustaa laihdutusprojektissa – hyvä huomio tuo, että jotkut laihduttajat (tai t:läisittäin elämäntapamuuttujat) ei halua, että koko asiaa huomioidaan ollenkaan. Tosin jos möläytyssuodatin on yhtä epäkuntoinen kuin allekirjoittaneella, niin kaikki kommentit tulee kyllä melkein väistämättä saatettua ilmoille täysin rehellisesti, sekä hyvässä että pahassa. :) Sä olet kyllä tätä nykyä niin hyvän- ja ennen kaikkea hyvinvoivan näköinen, että on varmasti vaan mukavaa saada siitä hieman tunnustusta (ilman yllä kuvailemaasi yliampumista), vaikka samalla joutuisikin toteamaan, että muutkin ovat huomanneet, että aina ei olo ole ollut yhtä hyvä.
VastaaPoistaOot saanut tosi hienoon alkuun tän uuden blogin, hyvällä tahdilla kivoja ja oivaltavia postauksia, joita on kiva käydä lukemassa!
N