Kesäkunnossa?

Olisi ihana olla se odottava äiti, joka jaksaa touhuta ja mennä ja tulla... se nainen, joka hehkuu raskauden tuomaa iloa ja valoa ja voi hyvin.

Olisi se ihanaa, ainakin näin kun katsoo itsään eikä olo ole lähellekään tuota. Ette uskokkaan kuinka onnellinen ja iloinen olen tästä siunauksesta ja löydän itseni vähän väliä silittelemästä kasvanutta vatsaani, MUTTA...

Eihän tätä saisi varmaan sanoa ääneen, mutta olo ei ihan aina ainakaan ole mitä mahtavin. Mut pysäytti viime viikolla lääkäri, joka kirjoitteli sairaslomaa... ei pidä nukkua koko ajan ettei rytmi mene sekaisin, pitää hieman tehdä asioita, mutta pitää myös pystyä ottamaan rauhassa aina kun on tarvetta. Ja tarvettahan on ollut... Lepo on tullut tarpeeseen ja olen pyrkinyt tekemään sellaisia asioita, mitkä tuovat mulle positiivista energiaa ja rauhaa, kaiken olen tehnyt niin, että aina on mahdollisuus mennä hitaammin tai levätä jos on tarvis. Ehkä eniten oloon on vaikuttanut myös se, että olen yrittänyt olla stressaamatta mistään... nauttinyt olemisesta ja hetkistä. 

Olen myös ehtinyt paljon miettimään omaa kehonkuvaani ja ajatuksia päässä sinkoilee suuntaan jos toiseenkin. Paljon on taas ollut juttua kesäkunnosta ja viime hetken keinoista päästä eroon viimisistä kiloista, jotta olisi bikinikunnossa. Toisaalta nyt on myös ollut juttua siitä, että bikinikuntoon pääsee laittamalla bikinit päälle ja menemällä rannalle. Onko kaiken tämän fitness- ja hyvinvointi-buumin lisäksi tullut mukaan myös se itsensä hyväksyminen? Enkä tarkoita sitä etteikö olisi hyvä syödä tervellisesti ja liikkua säännöllisesti, mutta voisiko itseään kuitenkin rakastaa myös just sellaisena kuin on? 

Tästä samasta asiasta minä olen kirjoitellut jo aimminkin, mutta ainakin minun kohdalla se positiivinen ajattelu on vienyt paljon pidemmälle kuin mitä negatiivinen kehonkuva ikinä vei. Tottakai kaikilla on päiviä, jolloin mikään ei ole hyvin ja esim. vaatteet ei istu päälle ja VOI kumpa tietäisitte kuinka usein tällä hetkellä painin kasvavan vatsani kanssa pukeutumiskysymysten äärellä... mutta pääasiassa, mikä on se jokaisen ihanne? Miksi niiden reisilihasten täytyy näkyä ja miksi vatsan täytyy olla litteä? Tai toisaalta jos näin on niin miksi sitäkin pitää vähätellä??? "Nooh, onhan tässä nää jotkuu pallot läskin alla, mut pitäis olla kyllä vielä enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa..." Ei ei ei! Mitä jos se kuitenkin olis: "en ehkä ole ihan siellä mihin haluaisin päästä, mutta kyllä olen edistynyt ja kyllä siinä ne lihakset jo näkyy."  

Minä tulen tänä kesänä olemaan just omassa rantakunnossani, rantapallona ja rehevänä sellaisena. Koska yritän rakastaa omaa vartaloani just sellaisena kuin se on, vaikka olotila ei aina olekkaan hehkein mahdollinen. Mun vartalo on tänä vuonna kovassa kokemuksessa ja huimassa muutoksessa, mutta se tekee tehtävänsä just niin hyvin kuin tällä hetkellä pystyy. Ja jokaisen vartalo on hieno ja mahtava, just sellaisena kun se on, omine kolhuineen ja kaikkineen. Suosittelen tällästä samanlaista ajattelutapaa aika monelle muullekin. 

Tauon jälkeen...

2010 kesäkuu juuri synnäriltä tulleena: "Valtosten pääluku taitaa nyt olla tässä... Tai JOS vielä joskus niin aikasintaan vasta viiden vuoden päästä."
2015 syksy: Mie poksahdan!

Olen voinut huonosti, ollut väsynyt, epäuskoinen, onnellinen, liikunta on ollut kamalaa huonossa voinnissa, ruoka on ollut pahaa (paitsi meloni ja porkkanat)... Vasta viimeinen viikko on ollut helpompi, mutta sitä edeltävät 9-10 viikkoa meni aika pitkälti kotioloissa ja jotenkin pärjäillessä. Tällä viikolla olen yrittänyt palailla liikunnan pariin ja syödä kunnollisesti.

Identiteettikriisi on nostanut hieman päätään. Olen maailman onnellisin tästä pienestä ihmeestä, mikä meille on vielä kerran suotu... mutta olo ei ole oma. Tällä kertaa olen ollut enemmän valmis tähän koko touhuun kuin edellisillä kerroilla. Edellisetkin kaksi raskautta ovat suunniteltuja, mutta tämä viimeinen on erityisen tarkkaan harkittu ja kovasti odotettu. Viime lokakuisen keskenmenon myötä tästä raskaudesta tuli jollain tapaa erityisen tärkeä. 

Samalla kun olemme tarkkaan harkinnet asiaa, olemme punninneet kahta edellistä raskautta ja mun omaa, ei niin ihanaa oloa niiden aikana tai niiden jälkeen. Se miten mun oma olo on heittänyt näissä kahdessa edellisessä laittoi meidät todenteolla miettimään lähdetäänkö kolmatta edes yrittämään. Toki asiaan vaikutti myös mun ikä (kahden viikon päästä jo 32v.) ja sanoinkin, että nyt on sen aika mulla, jos vielä yksi halutaan. Ikä toki on myös tuonut lisää kokemusta ja jollakin tapaa kasvattanut mua ihmisenä. Lisäksi mun tukiverkko on tällä hetkellä täysin erilainen kuin edellisien raskauksien aikana... edellisiä olen odottanut ns. yksin, tällä hetkellä mun ympärillä on äitejä ja raskaanakin lähipiiristä on 5 mun lisäksi (laskinkohan edes oikein). Eli näitä raskaus ja äitiys asioita voi jakaa ihan huoletta, eikä tarvitse miettiä, että ei tuota nyt yhtään kiinnosta, kun ei itse ole samassa tilanteessa. Loppupeleissä kuitenkin tämä raskaus on hyvinkin pitkälti se asia mikä on päällimmäisenä mielessä. Ja näinhän sen kuuluukin olla... mulle kuuluu tällä hetkellä raskautta ja äitiyttä ja niin se vain menee.

Lähtökohta on siis melko erilainen... siltikin pelkään sitä heittääkö mun jaksaminen ja oleminen taas. Olen kuitenkin pyrkinyt olemaan luottavaisin mielin. 

Toinen asia mikä saa mut varpailleni on tämä paino... se kun on edellisien raskauksien aikana noussut aivan liikaa ja tottakai taas mietityttää mitä tästä tällä kertaa tulee. Se on tavallaan sääli, että jo 2 raskautta on mennyt niin että olen vain ja ainoastaan ahdistunut painostani enkä ole antanut itselleni lupaa nauttia raskaudesta. Nyt pyrin toisenlaiseen ajatteluun, mutta huomaan kuitenkin löytäväni itseni liian usein vaa'alta ja miettiväni painoa... eihän se nyt voi olla ainoa asia mikä tässä päässä pitäisi pyöriä. 

Mutta luottavaisin mielin ja äärettömän lämpöisin sydämin kanssa jatketaan meidän perheessä tätä kevättä. 

Helmikuu

Se on taas maaginen tammikuu takana ja selätetty! Tänään on se päivä, kun monessa huushollissa herkutellaan jälleen... ja monessa muussa taloudessa on kuin onkin selvitty tipattomasta tammikusta. On kiristelty ja aloitettu terveellinen ajanjakso. Ja hienoa! Monelle se tammikuu on varmasti tuottanut tulosta ja vienyt jollain tavalla omaa hyvinvointia eteenpäin, en epäile sitä yhtään!

Mutta... mitäs nyt? Helmikuu kun on käsillä ja viralliset tammikuun "velvoitteet" ja tavoitteet on saavutettu. Onko helmikuu herkuton vai lässähtääkö koko homma? Onko tammikuu mennyt niin hyvin, että oma ajatus on kääntynyt niin ettei haluakkaan palata "vanhaan" vai onko sitä suklaalevyä tai viinilasillista himoittu kuin viimistä päivää ja tässä kohtaa ainoa ajatus on, että "selvisinpäs!"

Yksi kuukausi on äärettömän lyhyt aika. Kuukauden aikana toki saa jopa ihmeitä aikaan, mutta mitäs nyt kun ainakin jollain tasolla varmasti olisi hyväksi ylläpitää jo saavutettuja tuloksia tai viedä niitä vielä eteenpäin. Nyt on se hetki jolloin kannattaa miettiä kulunutta kuukautta ja omaa oloa. Onko olo nyt niin hyvä, että kannattaa pysytellä siinä olotilassa tai olisiko siinä peräti parannettavaa. Olisiko tämä se vuosi jolloin pyritkin hyvinvointiin tammikuun sijasta ihan koko vuoden?

Jos nyt jatkat edes hieman paremmin syömistä ja hieman enemmän liikkumista, levosta ja muusta puhumattakaan, lupaan ettet joulukuussa 2015 kadu tätä päätöstä yhtään. Tämä ei tarkoita herkutonta tai tipatonta vuotta 2015 (ellet niin halua), vaan kohtuuta, oman kropan kuuntelua ja pysyvää muutosta. Olisiko mahdollista ajatella elämääsi eteenpäin niin ettei sinun tarvitsisi olla enää koskaan dietillä tai millään kuurilla vaan tekisit pieniä kaiken aikaa eteenpäin vieviä muutoksia niin että niistä tulisi osa sinun elämää? Olisiko jo aika tehdä loppuelämäsi päätös?

Pienin askelin kohti parempaa oloa.

Olen pikkuhiljaa pyrkinyt taas kohti parempaa hyvinvointia. Uudenvuoden lupauksien myötä ja niiden avulla olen askel askeleelta lähempänä hyvää oloa. Matkaa toki on edessä, enkä odotakkaan mitään "ihmeparantumista" vaan pyrin kaiken aikaa eteenpäin. Tämä kokonaisvaltainen huono olo on kertynyt pitkin matkaa koko syksyn ajan, joten ei sitä aivan hetkessä pyyhitä kehosta pois. 

Olen pyrkinyt syömään pääsääntöisesti kunnolla. Aamiaisesta lähtien päivä menee putkeen, kunnes edelleenkin huomaan iltaisin puputtavani leipää. Tällä viikolla tosin tein siinäkin paremman ratkaisun kun ostin juureen tehtyä ruisleipää... eipähän ainakaan hiiva enää sekoita vatsaa. Kasviksia ja marjoja olen taas lisännyt aivan selkeästi, näitä olen kyllä syönyt koko "matkan" ajan, mutta en siis riittävästi.

Liikuntaa olen lisäillyt pikkuhiljaa ja rauhallisesti, lähinnä kropan kolotuksia kuunnellen. FoamRollausta, tanssia ja bodybalancea. Näillä mennään niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Hypyt tekevät vielä tiukkaa ja selkä ei edelleenkään tunnu hyvältä hypätessä, joten sitä hieman varon (ei mulla kyllä kuntokaan antais tällä hetkellä myöten hyppiä). Balancessa selän kireyden huomaa erityisesti kierroissa, joten niiden kanssa mennään varoen... myös takareiden venytyksissä ensimmäisnä kiristää alaselkä... ;) Mutta lupaus 2-4tunnista liikuntaa/viikko olen nyt pitänyt kiinni. 

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota myös vatsan ja suoliston hyvinvointiin. Ja tietenkin sitä kautta kokonaisvaltaiseen oloon. Matkassa mukana lisäravinteista tällä hetkellä muutama vanha hyväksi havaittu ja muutama uusi tuttavuus, joita nyt kokeilen.

AloaVera-juoma... Oman kokemuksen kautta olen huomannut tehon ja toimivuuden. En huomaa tämän tuotteen voimaa niinkään voimakkaasti silloin kun sitä otan, vaan silloin kun EN ota... Tasapainottaa minulla vatsaa hyvin. Sitäpaitsi onhan se arjen luksusta aloittaa jokainen aamu shotilla! ;)

Möller... koska en vaan syö tarpeeksi rasvoja oikeassa suhteessa... olen miettinyt olisiko joku toinen saman kaltainen tuote parempi, mutta jotenkin mut vakuuttaa se, että tämä on toiminut jo vuosikymmeniä ja kymmeniä. Tosin muutaman muun valmisteen kokeilu houkuttaisi kovastikin. Samalla tästä saa hivenen A-, D- ja E-vitamiinia.

Uutuuksina kokeilussa Arctic Nutritionin D-vitamiini ja tyrnimarjavalmiste. Tuote on ollut mulla kokeilussa vasta viikon verran, joten varsinaisia vaikutuksia en voi vielä sanoa. Mutta voisiko D-vitamiinin ja Suomen arktisesta luonnosta poimittujen tyrnien teho mennä paljon metsään?

Toinen uutuus on Solgarin Cran Flora. Solgarin tuotteita olen käyttänyt ennenkin ja arvostan näissä paljon niiden puhtautta ja laatua. Kun laitan lisäravinteen suuhuni haluan tietää mitä se sisältää ja mitä puhtaampi tuote on sen parempi. Cran Flora on karpalo-valmiste, joka pitää sisällään myös c-vitamiinia ja probiootteja. Ainakin tällä hetkellä kun mun vastustuskyky on matalalla ja suolisto sekaisin esim. antibioottien jäljiltä niin koen probiootit erityisen tärkeiksi. Ja karpalo, noh siitä on ainakin apua virtsateiden tulehduksissa ja onhan tutkimukset osoittaneet sen toimivan myös hampaiden hyvinvoinnissa sekä sydän - ja verisuonitautien ehkäisyssä. Toinen Solgarin tuote käytössäni on magnesius ja sitä en vaihtaisi (ainakaan tällä hetkellä) mihinkään. 

Tässä kohtaa täytyy tietenkin taas muistaa, että nämä on taas MINULLE sopivat tai MINULLA kokeilussa olevat tuotteet. Se mikä toimii minulle ei välttämättä toimi sinulle. Olemme yksilöitä ja näin ollen jokaisen tulee löytää omat tuotteet ja omat tavat lähtä etsimään henkilökohtaista hyvinvointia. Eikä aina purkkiin tarttuminen ole paras tai vaadittu keino.

Nyt kun olen taas alkanut kiinnittämään näihin kaikkiin asioihin huomiota niin uni on myös parantunut. En vieläkään voi väittää olevani kaiken aikaa pirteä tai etteikö aamuisin herääminen olisi työn ja tuskan takana, mutta pikkuhiljaa tässäkin asiassa.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että positiivinen oravanpyörä on taas pyöräisty liikkeelle ja nyt sen suunta on vain eteenpäin. Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hyvää uutta viikkoa. 

#BetterMe2015

Kuten varmasti moni muukin, niin niin minäkin menin ja tein uuden vuoden lupauksia. Ihan peräti jopa 10kappaletta! Tiedän ettei pitäisi luvata mitään, mitä ei pysty pitämään, siksi en asettanutkaan itselleni kovin suuria paineita, lähinnä ajattelin olla parempi ja paremmin voiva minä.

1. Lupaan pitää itsestäni parempaa huolta.
2. Liikun 2-4kertaa viikossa.
3. Hoidan selkääni paremmin.
4. Yritän päästä laiskuudestani eroon.
5. Nautin hetkistä lasten kanssa.
6. Vähennän tietokoneella, telkkarin ääressä ja somessa viettämääni aikaa (tää tulee olemaan ehdottomasti vaikein kohta!)
7. Kokeilen uusia asioita.
8. Pyrin ajattelemaan positiivisesti.
9. Syön pääsääntöisesti oikein ja hyvin.
10. Säästän rahaa. (tässä kohtaa en oikein itsekään uskonut itseäni...;))

En ole lähteny mukaan tipattomaan tammikuuhun, enkä mihinkään muuhunkaan ehdottomaan juttuun. Tipaton ei yleensäkään ole mulle ongelma, mutten nyt siihenkään lähtenyt mukaan, koska olen sellanen, että otan viiniä silloin kun mieli tekee ja kuukausi-kaksi-kolmekin menee toisinaan ihan huoletta (ja huomaamatta) tipattomana. Tai sitten voi olla joskus ihan vaan niin, kuten nyt, että mun eteen kannettiin just lasi valkkaria, kun se avattiin keittiössä ruokaa varten. ;) Ainoa mihin oikeastaan olen lähtenyt mukaan oli facebookissa "toimiva" tipallinen tammikuu... se tosin tarkoittaa veden juontia. Sillä vaikka juon tälläkin hetkellä ihan kiitettävästi vettä niin en kuitenkaan riittävästi.

Herkuton tammikuukaan ei houkutellut mua totaalisella kieltäytymisellään tänä vuonaa. Mutta olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt sokerin syöntiä ja herkuttelua muutenkin. Eilen perjantai-illan herkkuna toimi itse tehty ruis-spelttipohjainen pizza sekä tikkari. Ehkä tämän vuoden tammikuun teema onkin minulle sellainen "keskity kohtuuteen"-kuukausi. Ei tarvitse lähteä kieltäytymään oikeastaan mistään, mutta tehdä oikeita ja hyviä valintoja.

Selän ongelmiin olen taas havahtunut ihan tosissaan ja tottakai tälläinen pidempiaikainen lähestulkoon liikkumattomuus junttaa lihakset jumiin. Tänään sitten taas päätin vetreyttää selkääni foamrollerilla rullaillen ja siihen päälle venytellen. 

Sain kun sainkin selkää vetreytymään ja lihaksia lämpeämään, mutta eihän se mihinkään tässä juntturassa riitä. Mies ihanana laitteli veljelleen viestiä, että mites olis hieronta? Ja PT:n vastaus oli, että mites olis kevyt jumppa???

Ja joo, siitähän me sitten lähdettiin jumpalle... avaamaan paikkoja ja tehtiin me kevyt kuntopiirikin... tai kevyt ja kevyt, takaan että huomena kyllä tämä setti tuntuu, mutta toivottavasti paremmalla tavalla kun jumit tänään... :)

Ja mitä noihin muihin lupauksiin tulee... lähinnähän ne vain kertoo siitä, että olisi aika tarttua hetkiin ja elää niissä. Nauttia kaikesta mitä tekee ja antaa myös itselleen aikaa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2015! Teittekö te uuden vuoden lupauksia?

Vuoden 2014 viimeinen

Tänään on vuoden viimeinen päivä... pistää kummasti yhden sun toisen miettimään kulunutta vuotta.

Minulle vuosi on ollut hieman sellainen "tasaisen tappava". Emme tästä enää nuorru, valitettavasti vuodet eivät kulje takaperin ja olen sen tänä vuonna saanut kokea. Omat tekemiseni ja olemiseni ovat jättäneet jäljen mun vartaloon ja en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä siitä mihin kuntoon olen itseni päästänyt.

Ylpeä voin kuitenkin olla siitä, kuinka paljon olen edennyt kuluneen vuoden aikana oman mieleni kanssa. Vaikka kiloja olisi tullut lisää tai vaikka minulla olisi huonoja ja kriittisiä päiviä itseni suhteen, voin kuitenkin rehellisesti myöntää olevani sinut itseni kanssa. Olen monesti ihaillut ihmisiä, jotka koostaan huolimatta kantavat itsensä kauniisti ja muista välittämättä. Ja tähän olen pikkuhiljaa itsekin alkanut pyrkiä. Olen kuluneen vuoden aikana alkanut ymmärtämään sen, ettei ihmisiä tule arvottaa ulkoisen muodon takia... ja tämä koskee etenkin ajattelutaapa itsestäni. 

Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, että olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä. Ylpeä siitä, että pystyn katsomaan peiliin ja kertomaan itselleni, että tämä nainen tässä on äärettömän rakas ja tärkeä. Kiittämään sitä naista siitä, kuinka pitkälle hän on päässyt ja kiittää myös siitä, kuinka tämä hänen "temppelinsä" toimii tällä hetkellä.

Kulunut vuosi jää mieleeni hieman alakuloisena, mutta kuitenkin paljon rakkautta ja lämpöä sisältävänä. Tänä vuonna olen kokenut menetyksen, mitä en osannut odottaa, mutta mikä on saanut ajatukseni jollain tavalla järjestykseen ja loi mulle ymmärrystä siitä, mikä tässä elämässä onkaan tärkeää. Olen kohdannut tänä vuonna paljon uusia, aivan huikean ihania ja inspiroivia ihmisiä. Olen kokenut "vanhojen", jo pidempään matkassa kulkeneiden ihmisten kanssa hienoja hetkiä. Olen ehkä menettänyt jotain, mutta saanut kuitenkin paljon tilalle.

Loppujen lopuksi, olen kiitollinen tästäkin vuodesta, mutta odotan jo innolla mitä kaikkea saankaan kokea ensi vuoden aikana. Jännityksellä ja innolla jään odottamaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. 

Hyvää Uutta Vuotta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Juhlikaa rauhassa!

Ihmiskoe suoritettu!

En tiedä missä kohtaa luovutin ja heitin hanskat monenkin asian suhteen tiskiin. En osaa määritellä, mikä oli se hetki kun uuvuin kaikkeen. En osaa selittää asiaa sen tarkemmin, mutta aion pyristellä taas ylös tästä suosta. En myöskään kaunistele asiaa, koska näin se nyt vaan on mennyt. Ihmisiähän tässä ollaan, erehtyväisiä ja epätäydellisiä.

Sanoisinko, että tämä kulunut vuosi 2014 on ollut enemmän ja vähemmän uuvuttava. Meno on ollut kaiken aikaa enemmän tai vähemmän suossa rämpimistä ja asiat mitä on sattunut ja tapahtunut ovat olleet jollain tapaa takapakkeja tai muuten vain mieltä alentavia. Jossain kohtaa vain puskin eteenpäin ajattelematta mitään sen kummemmin.

Olen jossain kohtaa tiputtanut liikunnan minimiin. Samalla olen jossain kohtaa luovuttanut syömisen suhteen. Sen enempää asiaa selittelemättä en vain ole yksinkertaisesti jaksanut välittää. Paasaan kaikille muille kaiken aikaa juurikin näistä asioista hyvinvoinnin kasvattajina ja olen päästänyt oman oloni täysin retuperälle. Huomaan miettiväni, että en varmasti ole mitenkään päin uskottava, mutta yritän ajatella, että minä jos kuka tiedän mitä on voida huonosti ja toisaalta miten hyvin voi voida, kun tekee pieniäkin muutoksia.

Olen laskenut itseni repsahtamaan pahemman kerran. Olen ollut liikkumatta, syönyt mitä sattuu, mättänyt sokeria naamaan, paisunut kuin pullataikina, voinut huonosti, nukkunut miten sattuu, ollut koko hiivatin syksyn puolikuntoinen... yksi asia johtaa toiseen. Kokonaiskuvana en voi sanoa voivani tällä hetkellä kovin hyvin. 

Havahduin asiaan tänään, nyt kun minulla pitkästä aikaa on aikaa vain olla ja ajatella. Olen aivan rikki. Siinä kohtaa kun itse havahtuu siihen, että johonkin paikkaan sattuu kaiken aikaa, ei voi olla kaikki hyvin. Tänään olotila on seuraava: makaan sohvalla huonosti nukutun yön jälkeen, selkä on niin jumissa, että aivan kaiken aikaa sattuu, flunssa ei tule kunnolla muttei myöskään päästä otteestaan, lämmitän poskionteloita ja aloitan lääkekuurin (jonka aloittamista olen siirtänyt lokakuusta asti, sillä en millään haluaisi syödä sitä), päätä särkee ja koko kroppa on turvoksissa, en enää itsekään muista, koska viimeksi olisi ollut päivä jolloin mihinkään ei koske. HERÄTYS!

Olen vakaasti sitä mieltä, että koska ihminen on kokonaisuus vaikuttavat kaikki asiat toisiinsa. Tänään päätin laittaa asioita yksi kerrallaan kuntoon. Ihan ensimmäiseksi hoidan syömiset kuntoon ja pyrin sitä kautta puhdistamaan kroppani. Tankkaan itseni täyteen vitamiineja, jotta saisin tämän sairastelukierteen kuriin. Minimoin sokerin, se pirulainen on VARMASTI yksi iso syyllinen tähän kaikkeen. Tätä kautta yritän saada nukkumisen kuntoon ja varmasti jossain kohtaa uskallan aloittaa liikkumisen ihan kunnolla, sitä ennen etenen liikunnan saralla varovasti etten pahenna tilannetta (lähinnä tämän flunssan osilta). 

Motivaatiota kaivellaan taas tosissaan, mutta toisaalta tämä tämän hetkinen olo on niin kaamea, että eiköhän tämä motivoi. Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin taas. Tiedän pystyväni tähän, mutta kyllähän se mietityttää, että miksi sitä piti taas kokea tämä näin rankasti ennenkun herään?!?!

Tätä ihmiskoetta en suosittele kenellekään, herätkää TE ennen kuin olette tässä jamassa!